Perus jorinaa

Tämänkin postauksen aloitan perinteitä kunnioittaen, kirjoittamalla huomiota kiinnittämättä journalistista etiikkaa kohtaan, sekä täysin kunnioittamatta ihmisten yksityisyyttä, pätkän ameriikan serkusta (Sherry on kahden sukupolven päässä hurrista) Ei maar. Ei taas. Tädistä riittäisi kerrottavaa, mutta sanottakoon vain, että gekko EI ole vaarallinen elukka. Hyödyllinen jopa, pitää hämähäkit poissa.

Täällä on paljon liskoja. Eri värisiä, kokoisia ja näköisiä. Letkeimpiä ovat oranssipäiset ja turkoosikroppaset vipeltäjät, jotka keskipäivän polttavassa auringossa ovat nostaneet ruumiin lämpönsä lähes nestemmäiseksi. Juoksevat helposti pihan vahtikoiria karkuun. Helposti.

Päivät seuraavat toisiaan ja arjen rutiinit ovat muovautuneet erittäin mukaviksi. Sopivaa vaihtelua tuo, edelleen hieman tökkien pyörivä, radiokurssi. Mut koko ajan täytyy muistaa, et meikäläine opettaa opiskelijoille paljon juttuja, mistä niillä ei aikasiemmin oo ollu hajuakaan. Alussa hieman ihmettelin, että mitäs mä sitten täällä teen kun minidiskin käyttö ja perus haastattelun tekeminen on opetettu. Ekat ryhmät tekevät parhaillaan taustajuttuja perhantaina (tod.näk.) nauhoitettavaa ”live”-lähetystä varten. Viikko siinä näköjään menee helposti, että kuuden hengen ryhmä saa aikaan kaksi (näkis vaan) haastattelua ja muuta materiaalia 20min ohjelmaa varten. Oikeesti, siis sellasta oikeeta materiaalia. Ei pelkästään parasta rokkia ja kellon aikaa, vaan journalistista sisältöä radioon. Tänään kävi ilmi, et toinen ryhmistä oli tehnyt juuri niin kuin kielsin, haastatellut jotain Tumainin opiskelijaa kampuksella. Pastori Mafuru taasen (eräs oppilas, hänestäkin ehkä joskus enemmän) tuli kaupungilla vastaan minidiski kainalossa, ylpeänä menossa haastattelemaan jotain isoa bisnes pamppua.

Opiskelijoita on moneen junaan. Monia kiinnostaa, suurinta osaa ei. Monien kanssa en oo kunnolla edes jutellu, mut toisaalta taasen oon jeesannu avaa kaksi blogia ja puolen tusinaa gmailia.

Kuva-arvoituskin selvisi. Tutkimusten mukaan bensa maistuu paremmalta, kun sen juo Shellin kanisterista. Mäkkäreitä ei btw Tansaniassa ole laisinkaan. Brändejä ja merkkejä muuten kyllä tunnetaan. Esim. Ostin radion (Rising) 13 000tsh, tismalleen samanlainen, mut kyljessä luki Sony: 80 000tsh. Toisaalta ajattelin ostaa Armanin housut, täältä niitä saa halvalla. Tai halvemmalla, ko Tallinnast. :P

Niin, Liekki ois sit perjantain Klubil. Meille tulee saksalaisten invaasio. Evakkoon joutuu valloittajien tieltä, piru. Täytyy siis keksiä jotain mukavaa vknlopuksi. Puhetta oli fillarivuokrasta ja tripistä läheiseen kivikautiseen mestaan. Fillaria on muutenki ikävä. Tääl ois mahtava vetää rinteitä alas, mut tän hetkinen mzungu-hinta on perus maastopyörästä 140.000tsh (n. 80€). Ei tuu kauppoi.

Ai niin, viime vknloppuna muodostin ensimmäisen kokonaisen lauseeni kiswahiliksi: Mbili tusker baridi, kopo, asante. Suom. Kaksi kylmää tusker oluttölkkiä, kiitos. Sanasto on siis hallussa.

Badai.

****
Johan pomppas, ko avasin netin. Pitäiskö ottaa kantaa Jokelan tapahtumiin... No, sen verti, et tällaset tyypit pitäis napata ennakkoon. Näit kakoi tuntuu olevan vähän joka paikassa. Vink vink, diakin psykologi...