Treffit oli maanantai aamuksi sovittu Piritan kanssa Scandinavian expressin bussiasemalle. Dar es Salaamissa. Ystävällinen taksisuhari Zuberi oli tuntia ennen sovittua aikaa meikäläistä Onnelasta hakemassa. Bussiasemalla odotellessa, tuli Piritalta viesti, että hän on toisella asemalla kaupungin reunalla, mutta lippuvaraukset on hoidossa. Varauksesta ei ollut tietoakaan, visalla ei voinut maksaa, lipun hinnasta puuttui puolet ja bussin lähtöön reipas puoli tuntia. Onneksi bussissa oli tilaa ja aseman ”lähellä” oli nostomaatti josta sain tarvittavat shillingit. Tuntuu, että kaikki asiat jollain lailla vain lutvituvat.
Matka Darista Iringaan otti reippaat kahdeksan tuntia. Ilmastoimaton, täysi ja hikinen bussi ei ollut kovin siististi cool. Näin laihalla jampalla pukkaa perse puutumaan jo muutaman tunnin jäpittämisen jälkeen. Messissä onneksi Suomalaisen alesta hommattu Wigwam-kirja ja hyvät unenlahjat.
Huolimatta siitä, että meinasimme jäädä liian aikaisin pois kyydistä, meni matka tänne mukavasti. Asemalla vastassa oli Julius, joka on Tumainin yliopiston journalismin opettaja. Sama ukkeli on laittanut yliopiston journalistiikan laitosta kuosiin ja muun muassa hoiti meidät tänne. Julius on kovin skarpin oloinen mies, vaikkakin tämän hetkinen residenssi ei olekaan se mikä piti.
Tällä hetkellä asustelemme luterilaisen kirkon asuntolassa suht lähellä yliopistoa. Huone on pieni ja kämänen. Sänky ja pistorasia. Käytävällä vessa joka ei kunnolla vedä ja suihku josta tulee vettä jos tulee. Jääkaappia yritetään parhaillaan saada kuntoon. Viereisessä juhlatilassa lauletan virsiä. Vaikka henkisyys onkin lähellä sydäntäni, ei hotsittaisi tänne kovin pitkäksi aikaa jäädä... Tarkoitus olisi löytää kämppä Tumaini Hilliltä, yliopiston kampuksen vierestä. Siellä on kuulemma opiskelijoiden kimpassa vuokraamia taloja.
Eilen piipahdettin syömässä ja oluella paikallisessa. Taksisäätö oli tasen aika massivinen. Paikallisessa treffattiin Peik Johannson, joka on täällä VIKES:in piikkiin vetämässä digtaalisen median kurssia. Paikassa soi erinomainen afrikkalais-mausteinen dancehall ragga. Tusker sekä pöperö oli maittavaa.
Tänään piipahdettiin Tumaini Universityn kampuksella. Johtaja oli hauska itsetietoinen arvokas afrikkalainen mies. Toimiston seinällä hieno kokoelma kuvia hänestä itsestään. Radiostudio oli mukava yllätys. Joku amerikkalainen opettaja oli tuonut sinne muun muassa old school Shortcut- personal audioedititing vempeleen. Tammikuussa Ylen vanhaparta mulle sellaisen esitteli ja nyt hieman harmittaa, että en ollut laitteesta kovin kiinnostunut. Huomenissa olisi tarkoitus katsastaa mitä muuta editti on syönyt. Ainakin tietokone näytti olevan verkossa, joten tämänkin postauksen päässee julkaisemaan.
Kaikenkaikiaan on jotakuinkin epätodellinen fiilis. Kävin juuri kävelyllä Kieshan kylässä. Valkoista ihmteltiin ja lapset juoksivat perässä. Kulttuurishokkia ei ole tullut. Olo on oikeastaan aika kotoinen. Vielä kun pääsisi malaria-kuumotuksesta eroon ja hommattua fillarin (jotka ovat täällä TODELLA hienoja) niin pääsee ajelemaan ympäriinsä itsekseen. Pimeän tulon jälkeen ei ainakaan tällä hetkellä ole juurikaan tekemistä, joten rakkaat lukijat, päivityksiä on tulossa tasaisesti.
keskiviikko 26. syyskuuta 2007
23.9. Perillä.
Reippaan vuorokauden matkaamisen jälkeen Qatar airwaysin flygari lasketui kuin laskeutuikin Dar es Salaamiin. Matka meni kaikin puolin mutkattomasti. Sheikkien omistamalle Qatar airwaysille täytyy laittaa kunnon propsit. Karkkia heti, kuumia rättejä naamalle, Lontoo-Doha välissä hiano kokoelma turruttavimpia sitcomeja ja leffoja sekä huippuna - Mekka-osoitin.
Nii joo, tämä blogi menee nyt myös yleiseen jakeluun (lue: koulu) ystäväpiirin ulkopuolelle. Sanan säilä voi hieman tylsistyä, mutta koetan pitää pilkkeen ja sarkastisuuden teksteissä. Notta terveisiä Lustokadulle... editoin hieman vanhoja tekstejä... :)
Qatar. Omituisen oloinen paikka. Jollain tavalla tuli itäinen Eurooppa mieleen. Samaa duunia oli hoitamassa hullu määrä ihmisiä. Koko ajan kyseltiin ja pidettiin huolta ettei valkonaama pääse eksymään. Kuuma siellä oli – ja hiekkaa. Lontooseen verrattuna, missä piti turvatarkastuksessa kaivaa lähes kaikki kamat käsipososta, Dohassa oli leppoisa meno. Brittiä katsottiin pitkään, kun ukkeli rupesi jonossa kenkiä poistaman. Ja Lontoossa ei saanut edes röökata! Tupakkia kyllä myytiin, mutta yhtäkään tupakkikoppia ei talosta löytynyt. Meinasi ruveta harmittamaan, kun ennen Dohan välilaskua lentoemo ilmoitti ramadanin olevan käynnissä, joten tupakin poltto olisi sielläkin kielletty. Mitä vielä, VR:n maitojunaröökikoppien isoveli oli täynnä pukusheikkejä spaddut huulessa.
Darin lentokentältä sai helposti taksin ja Zuberin kanssa pitkään väännettiin matkan hintaa. Loppuinlopuksi tämä mukava suhari tulee meikäläisen aamulla noutamaan bussiasemalle. ”No problem, you pay tomorrow.”
Tusker on maineensa veroista ja huomenna Iringaan. Boh!
***ja juuri kun olin tätä nettiin torppaassa, niin verkkoa ei enää löydykkään. Huomenna sitten, ehkä...
Nii joo, tämä blogi menee nyt myös yleiseen jakeluun (lue: koulu) ystäväpiirin ulkopuolelle. Sanan säilä voi hieman tylsistyä, mutta koetan pitää pilkkeen ja sarkastisuuden teksteissä. Notta terveisiä Lustokadulle... editoin hieman vanhoja tekstejä... :)
Qatar. Omituisen oloinen paikka. Jollain tavalla tuli itäinen Eurooppa mieleen. Samaa duunia oli hoitamassa hullu määrä ihmisiä. Koko ajan kyseltiin ja pidettiin huolta ettei valkonaama pääse eksymään. Kuuma siellä oli – ja hiekkaa. Lontooseen verrattuna, missä piti turvatarkastuksessa kaivaa lähes kaikki kamat käsipososta, Dohassa oli leppoisa meno. Brittiä katsottiin pitkään, kun ukkeli rupesi jonossa kenkiä poistaman. Ja Lontoossa ei saanut edes röökata! Tupakkia kyllä myytiin, mutta yhtäkään tupakkikoppia ei talosta löytynyt. Meinasi ruveta harmittamaan, kun ennen Dohan välilaskua lentoemo ilmoitti ramadanin olevan käynnissä, joten tupakin poltto olisi sielläkin kielletty. Mitä vielä, VR:n maitojunaröökikoppien isoveli oli täynnä pukusheikkejä spaddut huulessa.
Darin lentokentältä sai helposti taksin ja Zuberin kanssa pitkään väännettiin matkan hintaa. Loppuinlopuksi tämä mukava suhari tulee meikäläisen aamulla noutamaan bussiasemalle. ”No problem, you pay tomorrow.”
Tusker on maineensa veroista ja huomenna Iringaan. Boh!
***ja juuri kun olin tätä nettiin torppaassa, niin verkkoa ei enää löydykkään. Huomenna sitten, ehkä...
torstai 13. syyskuuta 2007
Onnelasta Scandinavian Expressillä Iringaan
Viisumi saapui kirjattuna kirjeenä, reippaan viikon myöhässä luvatusta kolmesta päivästä. Ihmetystä herätti myös voimassaoloajan alkaminen 10pvä, vaikka saapumispäiväksi ilmoitin 23:n... Eipä siinä sitten kummempia, joka tapauksessa joudun diilaamaan uuden...
Dar es Salaamista varasin huoneen Onnelasta. (!) Paikka on siis joku suomalaisten perustama lomakylä, josta vuokrataan myös huoneita. Hieman mietitytti, että kannattaako paikasta maksaa hieman ylinmääräistä, mutta veikkaan helpon ja hyvän sängyn tulevan tilaukseen vuorokauden reissaamisen jälkeen. Joillekin lukijoille voi tuntua hieman mukavuudenhaluiselta tällainen länkkärisäätö, mutta allekirjoittaneelle Slovakia lienee eksoottisin matkakohde tähän mennessä. Ja stipendillähän sinne mennään. :)
Eräs tärkeimmistä asioista, jonka journalistin plakkarista tulisi löytyä, on suhteet. Reissua säätäessä on tullut vastaan jos minkälaisia kontakteja Tansaniaan. Niistä sitten napsii käyttökelpoisimmat. Kuten Nokia insinöörin kämppis Suleiman. Kesällä tuli Henkan kanssa puheeksi lähestyvä reissu ja siitä johdannaisena mulla on Zanzibarilaisen turistioppaan yhteystiedot ja mahikset päästä helpommin, halvemmalla ja syvemmälle paikallisiin mestoihin. Terveiset vaan TS-Yhtymälle! Kiitti masseista, juttua tuuttaa!
Malaria on edelleen hakusessa. Ei millään tekisi mieli napsia hullua myrkkyä elimistöönsä. Muutenkaan tule syötyä turhia synteettisiä nipsuja. Noh, sen näkee sitten siellä, notta mitä kandee syödä. Pelkotilahalluja Irakin yläpuolella odotellessa...
Tervetuloo lauantaina Cosmikkii!
Dar es Salaamista varasin huoneen Onnelasta. (!) Paikka on siis joku suomalaisten perustama lomakylä, josta vuokrataan myös huoneita. Hieman mietitytti, että kannattaako paikasta maksaa hieman ylinmääräistä, mutta veikkaan helpon ja hyvän sängyn tulevan tilaukseen vuorokauden reissaamisen jälkeen. Joillekin lukijoille voi tuntua hieman mukavuudenhaluiselta tällainen länkkärisäätö, mutta allekirjoittaneelle Slovakia lienee eksoottisin matkakohde tähän mennessä. Ja stipendillähän sinne mennään. :)
Eräs tärkeimmistä asioista, jonka journalistin plakkarista tulisi löytyä, on suhteet. Reissua säätäessä on tullut vastaan jos minkälaisia kontakteja Tansaniaan. Niistä sitten napsii käyttökelpoisimmat. Kuten Nokia insinöörin kämppis Suleiman. Kesällä tuli Henkan kanssa puheeksi lähestyvä reissu ja siitä johdannaisena mulla on Zanzibarilaisen turistioppaan yhteystiedot ja mahikset päästä helpommin, halvemmalla ja syvemmälle paikallisiin mestoihin. Terveiset vaan TS-Yhtymälle! Kiitti masseista, juttua tuuttaa!
Malaria on edelleen hakusessa. Ei millään tekisi mieli napsia hullua myrkkyä elimistöönsä. Muutenkaan tule syötyä turhia synteettisiä nipsuja. Noh, sen näkee sitten siellä, notta mitä kandee syödä. Pelkotilahalluja Irakin yläpuolella odotellessa...
Tervetuloo lauantaina Cosmikkii!
perjantai 7. syyskuuta 2007
Huumapostaus
Vuokraemo lämpeni ajatukselle alivuokralaisesta, ni nyt säästää moisen kasan kahisevaa. Tämä likviditeetti on tulevaisuudessa suoraan siirrettävissä paikallisen väestön kukkaroihin tuotteiden tahi palvelusten muodossa. Louhenkatu 5 vaan taitaa olla aikamoisessa poikamiesboxi-kuosissa. Mattoja ei ole ”ehtinyt” tänä kesänä pestä, koiralla tuntuu olevan jatkuvasti karvanlähtö ja jääkaapista valuu outoa nestettä. Näiden lisäksi tuleva alivuokralainen joutuu hoitelemaan hiiret, pihatyöt ja nauttimaan syksyn kosteudesta tunnelmallisessa puutalossa.
Säätämisen ohella ei ole paljoa muuta tullut tehtyä, ko etsittyä informaatiota Tansaniasta, Dar es Salaamin hostelleista ja yleensäkin tulevasta reissusta. Meikäläinen on just sellane jannu, ko suunnittelee kaiken etukäteen. Bussiakin odotellessa rahat on jo aikoja ennen valmiina kourassa. Sen lisäksi olen kroonisesti etuajassa. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, jos suunnitelmat kusee, ni sit ne kusee. Joskus ehkä jopa parempi niin. No, joka tapauksessa, olen kova poika suunnittelemaan asioita.
Muutaman hassun blogin oon löytäny, joten tunnen vastuuni ja pyrin kirjoittamaan mahdollisimman informatiivistä tekstiä niitä varten, jotka suunnittelevat matkaa Tansaniaan.
Ensin voisin käsitellä kohtaa viisumi. Tansaniaan tarvitaan siis viisumi. Viisumin saa tilattua Tukholman suurlähetystöstä – kuten itse tein – tai sellaisen voi kuulemma ostaa Dar es Salaamin lentokentältä, odotukseen varauduttava. Viisumi on 90 päivää voimassa. Joo, mitäs sitten kun olisin sen 3 kuukautta duunissa ja sitten lomailisin vielä muutaman päivän? Tämä seikka arveluttaa hieman edelleenkin, mutta uskon Iringaan päästyäni paikallisten jeesaavan asiassa. Passini on tällä hetkellä siis jossain päin itämerta. Maar. Kävin pitkän ja hartaan sähköpostikeskustelun suurlähetystöön ja lopuksi vielä soitin perään. Äiti aina opetti: Se on tyhmä joka ei kysy! 3kk:n viisumi sieltä kai sitten tulee (á 500 kruunua / 50USD) Ennen vanhan umpeutumista pitää poistaa toinen samanlainen jostain päin Daria. Ja ennen ko poistuu maasta, pitäisi maksaa jonkin sortin maasta poistumismaksu? Kattoo kuin käy, paikalliset viranomaiset voivat kuulemma aiheuttaa hankaluuksia... (kertoi Suomen suurlähetystö!)
Lääkityksestäkään en oo ihan varma. Pakollinen keltakuume hoidettu, hepatiitti A ja ens viikolla vielä polio+jäykkäkouristus. Malariaan on 11 viikon resepti, mut sisämaan ylängöillä sitä ei luultavasti tarvi. Sitä paitsi lääkkeenä on Lariam jota on kehuttu myös mainioksi hallusiogeeniksi (muista sivuoireista puhumattakaan) Pyrin välttämään kaikkia lääkkeitä viimeiseen tippaan ja tällanen douppaaminen tuntuu aika oudolta.
Se olis sit kaks viikkoo lähtöön... HUUMA! PERJANTAI!!!
Säätämisen ohella ei ole paljoa muuta tullut tehtyä, ko etsittyä informaatiota Tansaniasta, Dar es Salaamin hostelleista ja yleensäkin tulevasta reissusta. Meikäläinen on just sellane jannu, ko suunnittelee kaiken etukäteen. Bussiakin odotellessa rahat on jo aikoja ennen valmiina kourassa. Sen lisäksi olen kroonisesti etuajassa. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, jos suunnitelmat kusee, ni sit ne kusee. Joskus ehkä jopa parempi niin. No, joka tapauksessa, olen kova poika suunnittelemaan asioita.
Muutaman hassun blogin oon löytäny, joten tunnen vastuuni ja pyrin kirjoittamaan mahdollisimman informatiivistä tekstiä niitä varten, jotka suunnittelevat matkaa Tansaniaan.
Ensin voisin käsitellä kohtaa viisumi. Tansaniaan tarvitaan siis viisumi. Viisumin saa tilattua Tukholman suurlähetystöstä – kuten itse tein – tai sellaisen voi kuulemma ostaa Dar es Salaamin lentokentältä, odotukseen varauduttava. Viisumi on 90 päivää voimassa. Joo, mitäs sitten kun olisin sen 3 kuukautta duunissa ja sitten lomailisin vielä muutaman päivän? Tämä seikka arveluttaa hieman edelleenkin, mutta uskon Iringaan päästyäni paikallisten jeesaavan asiassa. Passini on tällä hetkellä siis jossain päin itämerta. Maar. Kävin pitkän ja hartaan sähköpostikeskustelun suurlähetystöön ja lopuksi vielä soitin perään. Äiti aina opetti: Se on tyhmä joka ei kysy! 3kk:n viisumi sieltä kai sitten tulee (á 500 kruunua / 50USD) Ennen vanhan umpeutumista pitää poistaa toinen samanlainen jostain päin Daria. Ja ennen ko poistuu maasta, pitäisi maksaa jonkin sortin maasta poistumismaksu? Kattoo kuin käy, paikalliset viranomaiset voivat kuulemma aiheuttaa hankaluuksia... (kertoi Suomen suurlähetystö!)
Lääkityksestäkään en oo ihan varma. Pakollinen keltakuume hoidettu, hepatiitti A ja ens viikolla vielä polio+jäykkäkouristus. Malariaan on 11 viikon resepti, mut sisämaan ylängöillä sitä ei luultavasti tarvi. Sitä paitsi lääkkeenä on Lariam jota on kehuttu myös mainioksi hallusiogeeniksi (muista sivuoireista puhumattakaan) Pyrin välttämään kaikkia lääkkeitä viimeiseen tippaan ja tällanen douppaaminen tuntuu aika oudolta.
Se olis sit kaks viikkoo lähtöön... HUUMA! PERJANTAI!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)