Noin kuukausi lähtöön ja kymmenisen työttömänä. Tai työttömänä ja työttömänä, työstä vaan yleensä saa palkkaa... Viimeiset kolme vuotta Zoom FM:n tuottajana ja juontajana tuli touhuiltua, mutta se leikki loppui juuri niin kuin odoteltiinkin: TS-Yhtymän nihkeilyyn. Mutta se siitä. Vuodenvaihteen jälkeen kanava kai palaa eetteriin. Mistä, kenen tekemänä ja kuka maksaa — näihin vielä odotellaan sikariportaan vastauksia.
Suomalainen mediakenttä on tutuksi tullut ja täysin ilman kyynisyyttä voi todeta, että esimerkiksi kaupallisen radiokentän houkuttelevuus on tällä hetkellä BB-talon luokkaa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, suomalainen radiokenttä on Lindénin kaltaisten urpojen jäljiltä formaattiradiokonsulttien ja massikeisareiden alistama laitteisto. Pasilan norsunluutorni on toki eri asia, mutta vaadittavan tason ylittävien feature-juttujen kasaaminen Ylen Asiaohjelmille vaatinee vielä rahkeita.
Itse reissun taustatoimitus käynnistelee itse itseään ja on erittäin mielenkiintoista huomata, kuinka kattavia tutkimuksia ja pamfletteja Saharan eteläpuolisen Afrikan media,- ja ICT- kenttää koskevista aiheista on tehty. Painavaa sanaa on tullut imuroitua myös kehitysyhteistyökritiikistä, kehitysmaiden rahoituksesta sekä markkinatalouden ja yksityisen sektorin sekaantumisesta kehitysapuun. Mitä enemmän infoa kerään work shoppia varten, sitä vahvemmaksi tulee tunne, että tässähän tehdään oikeasti arvokasta duunia. Kohtalon sormi ei siis alkuvuodesta ollutkaan keski -sellainen, vaan vanhakunnon peuccu! Pahimmassa tapauksessa olisin todennäköisesti hikoillut puoli vuotta nairobilaisessa toimistossa suitti päällä, pokkuroimassa rahan vallalle ja säätämässä virallisten delegaatioiden yhdistettyjä metsästys-dokailu-kehitysapukohteessa vierailu -reissuja. Tai mistä sitä tietää, olisihan se voinut karaistakin...
”Pamfletin mukaan kehitysapu olisi tästä poiketen parempi suunnata sellaisiin strategisiin kohtiin, joissa pienilläkin panostuksilla voidaan saavuttaa kerrannaisvaikutuksia. Avun on tarjottava vaihtoehtoja markkinapohjaiselle rahoitukselle — ei toimittava sen käsikassarana. Sellainen apu loisi tilaa innovaatioille: Sen on luotava tiloja, joissa yhteistuumin voidaan hakea ja kokeilla sellaisia ratkaisuja, joihin muuten ei olisi varaa." Näin kirjoittavat tutkijatohtori Tiina Kontinen ja kehitysmaatutkimuksen professori Juhani Koponen pamfletissaan "Kehitysapukeisarin vaatekaapilla". Näin juuri, sosiaalisten yrittäjien ruohonjuuritason innovaatioita. Mutta käytännössä rahahanat aukeavat hieman eri altaaseen. Parissa vuodessa hurahtaa 7 miljoonaa euroa johtajuusinstituuttiin. Enkä sano, etteikö kyseinen laitos tekisi arvokasta työtä, mutta jostain syystä hieman haiskahtaa... Tästä varmasti vastaisuudessa lisää...
Kollegan kanssa ollaan tuossa syntisesti toivottu edes pientä mellakointia reissun varrelle ja niitähän tuli. Faktahan ikävä kyllä on, että ”if it bleeds it leads.” Sambialaiset eivät olleet kovin tyytyväisiä pressanvaalien tulosjahkailuun ja matkamme alkuperäisessä kohteessa koillisrajalla kuohuu. Tai kuohui. Tilanteesta saatu informaatio on peräisin alueella työskentelevältä suomalaiselta ja alueelle ei tällä hetkellä ole kai asiaa... Tämäkin jää nähtäväksi.
Sellasta. Lentoliput on plakkarissa ja kämppä paketoituu. Tässä vielä luvattua mixtapen tynkää.
”Syksy tulee, syksy tulee. Fuck you jätkät mä lähden lämpimään...”
