lauantai 29. lokakuuta 2011

Agentti on kansainvälinen sana

Duuniviikko ois niinko pulkassa. Palautteen mukaan meikäläisen kurssi oli sukseé ja jos merkit pitävät paikkansa niin ens vuonna sitten taas uudestaan. Alustavasti work shopin paikka vaihtunee yliopiston tiloihin, sillä nykyinen venue on pirun kallis ja fasiliteeteiltaan tarpeettoman pramea.



Torstaina käytiin piipahtamassa ylipiston journalismin laitoksen kampuksella ja kyllä siellä kelpaisi maisterin papereita opiskella. Tutustuttiin ylipiston opiskelijaradion Mlimanin tomintaan. Aika perus mesta. Ohessa toimi myös telkkarikanava.


Eilen kyläilimme Upendo FM:llä. Itse olin koko viikon elänyt siinä uskossa, että asema olisi joku muu, mutta oli mielenkiintoista käydä mestoilla, sillä olin käynyt paikkaan tutustumassa viime koulutuksen tiimoilta. Ikävä kyllä Mr. Venance, joka osallistui work shoppiin 2010, oli siirtynyt jatkokoulutettavaksi pohjoiseen. Upemdo FM on luterilaisen kirkon, lähinnä kai saksalaisten, rahoittama asema. Otti jonkun verti päähän, kun meikäläiset vietiin ns. tuotantostudioon ja väittivät, että käyttävät paikkaa tuotantoihin. Samassa paikassa ei ollut esm. Nettiä viime kerralla, joten kehitystä on tapahtunut. Siinä sitten hetki puuhasteltiin ja totesin, että studion prameat vehkeet eivät ole lainkaan käytössä. Piuhat roikku räkin takaa, mikseriä ei oltu kytketty ja nurkassa lojui käyttämättömänä koneita. Valmiudet ja nettiyhteydet olisi siis valmiina radion siirtämiseksi verkkoon, mutta paikalla ei ole ketään kun homman osaisi hoitaa. Sanonpa vaa, yks sivari sinne ja homma ois hoidossa.


Eilen käytiin myös Magic FM:llä ja taas oli meininki ihan eri! Nuorekas avotoimisto ja duunissa enemmänkin tiskijukkia kuin radiotoimittajia. Siellä oltiin aika pähkinöinä kun esittelin IceCastin paikan IT-nikkarille. Toivottavasti laittavat striimin pystyyn. Kaikki vermeet ja osaaminen löytyis.


Eilen oli siis perjantai ja tätä naputellaan nyt sit pienessä darrassa. Käytiin nimittäin hieman radalla pyörähtämässä. MISA:n, eli täällä päässä koulutusta organisoivan järjestön, kontaktimme Andrew oli pisin viikkoa ollut hieman huolissaan viihtymisemme puolesta. Erikoisen jäyhä ukkeli kaikin puolin... Joka tapauksessa, Andrew halusi meille jotain hieman erikoisempia ja paikallisia mestoja näyttää. Lupasi soitella seiskan aikaan, kasilta oltiin Terhin kanssa paikallisessa kaljottelee ja kattoo mahtavaa Michael Jackson tribuutti -esitystä, ysiltä tuli viesti, että missä mennään. Tulihan se sieltä lopulta ja sitten sitä erikoisempaa baaria: Ajettiin mutkien kautta kauan, mutta lähelle. Syytä siihen emme tiedä. Ei päästy selvyyteen siitäkään, että oliko mesta autokauppa, vai oliko rikkaan vaan ajaneet autonsa baarin eteen framille. Paska bändi ja paska mesta. Vedin pikku Konyagit siinä ja ehdotimme jo paluuta keskustaan.


Otsikkoon viitaten tilanne oli erikoinen kun koitimme karistaa rastoja kannoiltamme. Sliipattu parikymppinen jäbä tuli tilanteessa kyselemään, et kaikki okei? Ja meikäläinen pikku jurrisa totesin, että: kappas, agentti. Katseet kääntyivät ja hymyt hyytyi. Siitä vielä jatkettiin juttua ja venäjäähän se puhui. En mene takuuseen, mutta erikoinen oli tilanne.


Bilicanasissa oli jälleen fashion friday. Fögelit oli parhaimmissaan ja kuumimmalle kännykkä. Aikaisemmassa postauksessa mainittu muotitanssi, johon KAIKKI osallistuvat kävi jo hieman yksitoikkoiseksi. Monta tuntia tyypit vetää samaa! Linkittänen jortsun tänne ens viikolla.


Löydettiin muuten törkeen hyvä intialainen kulman takaa. Siihen seuraavaksi ja sit maar pitkään suunnittelemallemme rantareissulle.



Viikonloppui!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Intensiivit pulkasa, kollega Darisa.

Pari päivää tuli sykähdettyä paikallisen kauppiksen tiloissa sijaitsevan Tanzanian Development Information Centerin tietokoneluokassa, kymmenen darilaisen radiotoimittajan ja tuottajan kanssa. Pelin henki oli meikäläisille monimediaretkuille aikast tuttu: podcastaaminen ja Audacityn käyttö. Miten siihen saa tuherrettua kaksi päivää? Helposti. Eikä oikeen riittänytkään.

Ekana aamuna (noin tunnin virallisen alkamisajan jälkeen) potkasin hieman oppilaita hanurille ja heitin powerpointtina tiukat faktat podacastaamisesta. Viime kerrasta viisastuneena – jolloin alkuun tarjosin enemmän teoriaa ( lue, vähemmän asioiden perille menoa ) – aloitimme lataamalla Audacityn ja avaamalla Podomaticciin käyttäjätilin. Varsinkin TBC:n rouva oli systeemeistä täysin pähkinöinä. Vihdoinkin hän saa laitettua nettiin omia juttujaan! Alkuesittelyssä vanhoiksi verkkokonkareiksi tunnustautuneet nuorisoliigan miehet olivat taasen pisin koulutusta enemmän tai vähemmän hakoteillä...

Ekana tehtävänä oli duunata helppo itsensä esittely ja torpata se podcasting-palveluun. Tämä lounaan jälkeen suoritettu proseduuri veikin yllättävästi aikaa, varsinkin kun verkkoyhteydet pykivät pykimistään ennen lopullista simahtamista. Loppuiltapäivä menikin sitten kalvosulkeisissa, jotka oli tarkoitus kerrata toisena koulutuspäivänä.

Duunista päästyäni ilokseni totesin kollega Hytösen saapuneen! Nasta saada kaljottelukaveri, varsinkin kun Mr. Peik otti eilen flygarin takaisin kohti pohjoista.

Tokana päivänä oli siis kuvaaja mukana ja tässäkin blogissa maar tulevaisuudessa esiintyvien kuvien tekijänoikeuksien haltija. Laitoin heti aamusta osallistujat pykäämään hieman pitempää juttua, jotta iltapäivällä voitaisiin kimpassa niitä netistä kätevästi kuunnella ja kerrata edellispäivän juttuja. Paskan marjat. Aikahan loppui kesken. Sähköt pykivät, netti pyki, osallistujien ymmärtämisen taso pyki ja iltapäivästä alkoi olla jo tekemisen meininki kun kaikki halusivat juttunsa valmiiksi (eli kotiin). Kaikki kuitenkin juttunsa synnytti ( vaihtelevalla tasolla ), mutta kertaukseen ja juttujen analysointiin ei jäänyt aikaa. Koitan huomenissa torpata osallistujien podomatic-osoitteet blogiin: bongopodcast, mistä löytyy myös edelliskurssin osallistujien linkit.

________________________________________________

Yllaolevan tekstin piti julkaistavan eilen, mutta Ylen muistitikku temppuili, joten torppasin ton nyt tohon. Kaytiin tosiaan TBC:lla, aika askeettiinen meininki. Kirjotan siita maar lisaa tuonne lontoon kieliseen blogiin. Tassa kuitenkin nasta kuva valtion virallisesta uutisstudiosta.


Huomenna Darin yliopiston journalismin laitokselle kylaan ja perjantaina pari asemaa lisaa. Ensi viikoksi pitais kovasti koittaa sopia treffeja eri tahojen kanssa tanne Dariin, et sais niita juttujakin tehtya. Koitettiin tuossa hieman aikataulutella reissua ja todettiin, et piru, taaltahan pitaa koht lahtee himaan...

Lammint piisaa ja hipit elaa herroiksi. Peace!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Duunisa.




Naputtelin kato jonku tekstinki, mut muistitikult oli kansio havinny ko tuhkat sinne tuulee. Laitetaa nyssi muutamat Terhin kuvat.


Nyt bissee ja lihaa tikussa. Peace!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Darin darra ja muita koettelemuksia

Chefs pride oli suljettu. Alueen oikeastaan ainoa mesta, mistä sai muutakin kuin rasvassa tiristettyä. Eikä siinä rasvassa tiristämisessä mitään vikaa ole. Hostellin naapurikulmaan nousee joka ilta Mamboz -BBQ mesta, ja mitä tässä on ruokalistaa ehtinyt käymään läpi, oli eilinen leivitetty ja – kuinkas muutenkaan – rasvassa tiristetty kana erinomaisesti läpi luiskahtava ape.


Toinen koettelemus oli vanhan koulun omamoka: Pellavaisten hellehousujeni taskut eivät ole jurrivarmat, vaan älypuhelimeni lipsahti kuin lipsahtikin taksiin ja sinne se sitten taisi jäädä. Tai vaihtoehtoisesti Bilicanasin porton sormet olivat vikkelämmät, mitä valkonaama uskoisi.


Niin, perjantaina piipahdettiin radalla Mr. Peikin kanssa. Kyllä siinä pakostakin sielu lepää, kun Koko Beachilla taas toteaa taivaankannen olevan ylösalaisin, Intian valtameri pauhaa maininkeja rantaan ja palmut humisevat pimeällä merellä satamaan jonottavien rahtilaivojen helminauhan loisteessa. Biitsiltä pirssillä kohti kaupunkia ja toteamaan, että eräskin vanha merimiesten juottola oli mennyt ”pilalle.” Näin kuulemma helposti tapahtuu, jos omistaja päättää nostaa tasoa, tai mestasta tulee maininta Lonely Planettiin. Tämä on hyvinkin uskottava väite, sillä leppoisimmat paikat onkin yleensä hieman kulman taakse jääviä rähjäisiä kadunmiesten baareja.


Perjantaina emme kuitenkaan valinneet rahvaan huvituksia, vaan seilasimme Bilicanasiin. ”Hirvee mesta, tottakai mennään.” Meikäläisen mielestä ihan lepposa paikka. Nuorta ja nättiä Darin kermaa pousailemassa ja pimppamethällä. Porttoja toki riitti, mutta ”I'm a poor student” -fraasi saa palveluntarjoajan nopeasti ymmärtämään aikansa menevän hukkaan. Siinä istuskeltiin ja dokailtiin, kun yhtäkkiä tanssilattialla olikin käynnissä jonkin sortin missikeimailut. Toustaaja hehkuttaa fögeleiden nahkasaappaita ja huutoäänestyksellä kruunattiin illan kuumin kissa. Tämän jälkeen alkoi hyvinkin erikoiset, hintsusti jenkkien rivitanssia muistuttavat, yhteisjortsut. Kolmessa kerroksessa KAIKKI jorasivat samaa askelkuviota. Pitääpä muistaa kysyä Andrewlta, että mikä mahtaa olla homman nimi, kun niin suositulta hommalta näytti.


Eilen könötimme ruuhkassa keskustasta ulos tapaamaan paikallista mediaeliittiä. Bisselinja taittui Konyagin muodossa ja perinteisesti tuli semisti urpoiltua. Jonkin aikaa nimittäin istuskeltuamme ja rupateltuamme alkoi naapuribaarista kantautuva musiikki vetää puoleensa. Tässä vaiheessa muutamat konyagi kidogot riipaistuani liukenin yksinkertaisesti paikalta. Ajatuksena kai oli, että tulisin vielä takaisin, mutta havahduin vasta kun Peik tuli mestoille: ”Lähdit sitten menemään...” Oho. Mutta molemmat tapaamamme herrasmiehet ovat vanhoja Suomen kävijöitä, joten toimintani oli ennemminkin tuttua kuin poikkeavaa. Ja Ayubin tapaan ensi viikolla, kun menen vierailemaan yliopistolla, joten pääsen vielä pahoittelemaan käytöstäni...


Huomenna sitten duuniin. Opetusmesta on hieman eri viime kerrasta, mutta muuten pelin henki on sama. Kevyet podcastiteoriat, helpohko harjoitustyö, lisää teoriaa ja kinkkisempi harjoitustyö. Noin niinko lyhykäisyydessään. Hiukan jänskättää tuo lontooksi opettaminen, kun sitä ei ole taas tullut käytettyä (paitsi kännisä Bubban kanssa).

Kollegani T.Hytönen saapuu pelipaikoille myös huomenna, joten tähänkin blogiin saadaan kenties hieman kuvitusta.


Ny o darra. Lähtiskö sitä Koko Beachille hieman louhimaan pronssia...

tiistai 18. lokakuuta 2011

On the road to Bongo!


Jos Darvin suo, perjantaina heräilen Darin arabialaisen kaupunginosan leppoisasta Econo Lodge -hostellista, astelen kulman taakse Chefs Pride kuppilaan lounastamaan kuku na chipsit ja hikoilen. Kyllä kelpaa.

Lähtövalmistelut ovat sujuneet mainiosti. Muutamista juttuaiheista ovat tietyt tahot olleet kiinnostuneita ja toisaalta suuresta osasta toimituksia eivät ole viitsineet edes vastata tarjouksiin, joten alkuviikosta pitää vielä varmistella ja soitella perään. Iloisena yllätyksenä sain kaupattua myös podcasteja ja muutamat lontoonkieliset tekstit alan julkaisuun.

Tarjosimme juttuaiheita hieman poikkeavista näkökulmista. Itä-Afrikka on opittu tuntemaan kurjuuden ja hädän kautta, joten jalona pyrkimyksenämme onkin tuoda esille tavallisten ihmisten tarinoita, arkipäiväisiä ihmeellisyyksiä ja uuden sukupolven mietteitä tästä ajasta. Empiirisen kaljatuoppitutkimuksen mukaan nämä asiat ihmisiä kiinnostavat, vielä kun saisi toimituspäälliköt kiinnostumaan samoista aiheista. Tavoitteena on joka tapauksessa kerätä mahdollisimman paljon aineistoa, josta raapia kasaan eri formaatteihin ja medioihin sopivia juttuja.

_____________________________________________________________

Jostain syystä rinkka on huomattavasti tyhjempi kuin aikaisemmilla reissuilla. Kaipa sitä on oppinut olla ottamatta mukaan turhia romppeita ja tuliaiskynttilänjalkoja mahtuu sitten enempi...

Tässä postauksessa voisin käyttää hyväksi sosiaalista mediaa ja tiedustella Teiltä rakkaat lukijat, notta minkälaisia juttuja Te kaipaisitte Afrikasta? Podcasteja? Kuvareppareita? AIDS-orpoja? Nälänhätää? Gonzoilua Dar es Salaamin yössä? Tällanen toimittajanretkuna hilluminen on loppujenlopuksi palveluammatti, joten ehdotuksia otetaan vastaan.

Juuri alkanut reissuni sai myös yllättävän käänteen: matka taittuu Päijät-Hämeen kautta. Dar es Salaamis on tullu käytyy, mut Lahdes en koskaa!

Seuraava postaus tuleekin sitten päiväntasaajan tuolta puolen. Nice!