Toinen koettelemus oli vanhan koulun omamoka: Pellavaisten hellehousujeni taskut eivät ole jurrivarmat, vaan älypuhelimeni lipsahti kuin lipsahtikin taksiin ja sinne se sitten taisi jäädä. Tai vaihtoehtoisesti Bilicanasin porton sormet olivat vikkelämmät, mitä valkonaama uskoisi.
Niin, perjantaina piipahdettiin radalla Mr. Peikin kanssa. Kyllä siinä pakostakin sielu lepää, kun Koko Beachilla taas toteaa taivaankannen olevan ylösalaisin, Intian valtameri pauhaa maininkeja rantaan ja palmut humisevat pimeällä merellä satamaan jonottavien rahtilaivojen helminauhan loisteessa. Biitsiltä pirssillä kohti kaupunkia ja toteamaan, että eräskin vanha merimiesten juottola oli mennyt ”pilalle.” Näin kuulemma helposti tapahtuu, jos omistaja päättää nostaa tasoa, tai mestasta tulee maininta Lonely Planettiin. Tämä on hyvinkin uskottava väite, sillä leppoisimmat paikat onkin yleensä hieman kulman taakse jääviä rähjäisiä kadunmiesten baareja.
Perjantaina emme kuitenkaan valinneet rahvaan huvituksia, vaan seilasimme Bilicanasiin. ”Hirvee mesta, tottakai mennään.” Meikäläisen mielestä ihan lepposa paikka. Nuorta ja nättiä Darin kermaa pousailemassa ja pimppamethällä. Porttoja toki riitti, mutta ”I'm a poor student” -fraasi saa palveluntarjoajan nopeasti ymmärtämään aikansa menevän hukkaan. Siinä istuskeltiin ja dokailtiin, kun yhtäkkiä tanssilattialla olikin käynnissä jonkin sortin missikeimailut. Toustaaja hehkuttaa fögeleiden nahkasaappaita ja huutoäänestyksellä kruunattiin illan kuumin kissa. Tämän jälkeen alkoi hyvinkin erikoiset, hintsusti jenkkien rivitanssia muistuttavat, yhteisjortsut. Kolmessa kerroksessa KAIKKI jorasivat samaa askelkuviota. Pitääpä muistaa kysyä Andrewlta, että mikä mahtaa olla homman nimi, kun niin suositulta hommalta näytti.
Eilen könötimme ruuhkassa keskustasta ulos tapaamaan paikallista mediaeliittiä. Bisselinja taittui Konyagin muodossa ja perinteisesti tuli semisti urpoiltua. Jonkin aikaa nimittäin istuskeltuamme ja rupateltuamme alkoi naapuribaarista kantautuva musiikki vetää puoleensa. Tässä vaiheessa muutamat konyagi kidogot riipaistuani liukenin yksinkertaisesti paikalta. Ajatuksena kai oli, että tulisin vielä takaisin, mutta havahduin vasta kun Peik tuli mestoille: ”Lähdit sitten menemään...” Oho. Mutta molemmat tapaamamme herrasmiehet ovat vanhoja Suomen kävijöitä, joten toimintani oli ennemminkin tuttua kuin poikkeavaa. Ja Ayubin tapaan ensi viikolla, kun menen vierailemaan yliopistolla, joten pääsen vielä pahoittelemaan käytöstäni...
Huomenna sitten duuniin. Opetusmesta on hieman eri viime kerrasta, mutta muuten pelin henki on sama. Kevyet podcastiteoriat, helpohko harjoitustyö, lisää teoriaa ja kinkkisempi harjoitustyö. Noin niinko lyhykäisyydessään. Hiukan jänskättää tuo lontooksi opettaminen, kun sitä ei ole taas tullut käytettyä (paitsi kännisä Bubban kanssa).
Kollegani T.Hytönen saapuu pelipaikoille myös huomenna, joten tähänkin blogiin saadaan kenties hieman kuvitusta.
Ny o darra. Lähtiskö sitä Koko Beachille hieman louhimaan pronssia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti