Tasan vuosi sitten näihin aikoihin olin pakannut maallisen omaisuuteni laatikoihin ja paineltiin apurahoilla Afrikkaan. Tuolloin ei voinut pitkätukka aavistaa mitä tuleman pitää ja kuinka kauan reissun päällä ollaan. Niinhän siinä sitten kävi, että vuoden vaihteessa tuli palauduttua, sitouduttua ja muutettua Helsinkiin. Oikeissa töissä on tullut istuttua yhdeksästä viiteen, mutta nyt on jälleen koittanut aika lähteä viemään internetradion ilosanomaa Intian valtameren rannalle.
Viimekertaisesta tekstijatkumosta jäi matkapostuumi yhteenveto tekemättä. Näin kun jälkikäteen yritän reissun viimeisiä hetkiä mieleen palauttaa niin:
- Joulua vietettiin Andyn ja Lilyn residenssissä Iringassa.
- Norjan tyttö keitti riisipuurot ja riipaisi mojovat pyhäkännit.
- Mustien veljien kanssa ihmeteltiin kiukaan paukkumista
- Löysin muutaman mageen Casion kellon
Eli loppureissu meni pitkälti kulttuuria nauttiessa ja tuleviin haasteisiin valmistautuen. Muutama juttukin saatiin loppujen lopuksi julkaistua.
Mutta entäpä nyt? Blogin ulkoasua kohotin inan verran...
Lennot tuli juurikin tilattua ja homman nimi on sama kuin aikaisemminkin; Internetradiokoulutus tansanialaisille radiojuontajille ja tuottajille. Lähtö viikon päästä perjantaina.
Tällä kertaa koulutuksen muoto on hieman muuttunut, eli luvassa ei ole Dar es Salaamilaisen kauppakorkean ilmastoitua IT-luokkaa, vaan ”on-the-job-training” kouluissa ja kylissä.
Kahden yliopiston viestinnän laitokset Dar es Salaamissa , yksi Iringassa ja kolme yhteisöradiota siinä “matkan varrella”. Fasiliteeteista ei vielä tietoa. Yhdeltä asemalta tosin tuli ennakkoilmoitusta, että heidän tietokoneissaan ei ole äänikortteja ja kuulokkeita on yhdet. Veikkaan, että tässä on kuitenkin tapahtunut informaatiokatkos, sillä asemalta ilmoitettiin ettei heillä ole myöskään nettiyhteyttä. Käsiini joutuneen raportin mukaan, langaton internet asemalta kyllä löytyy… Nähtäväksi jää.
Darin yliopistot ovat paikkoina ja kontaktihenkilöiden suhteen jo aikaisempien reissujen tiimoilta tuttuja, puhumattakaan Iringan Tumainista, missä olin tämän blogin alussa vaihto-oppilaana. (Kävin taas vanhoja tekstejä lukaisemassa ja vähältä piti ettei sensuuri iskenyt…)
Näiden koulutusten lisäksi luvassa on yhteisömediakoulutusta Mtwarassa. Mr. Peik ja VIKES on tietysti näiden kokonaisuuksien takana, ja itse asiassa Peik taitaa tälläkin hetkellä olla Bongolassa vetämässä tutkivan journalismin kurssia. Oma Mtwaran Mtukwao Community Media -panostukseni on viimeiseen asti hieman hämärän peitossa, mutta joulukuun alussa mestoille joka tapauksessa menen ja pyynnöstä varasin lähes kaiken yhteisömedia- ja nettiraradiokoulutusmatskun mukaan. Sekä pari viikkoa aikaa. Peik sattuu samaan aikaan mestoille palaveeraamaan projektin laajemmista raameista, joten eiköhän sisäänajo tule hoidettua.
Odotukset Mtwaran suhteen on muuten aika korkealla. Pähkinäbisneksen ympärille rakentunut kaupunki suunniteltiin aikoinaan yli 200 000 ihmiselle, mutta nykyään siellä asustelee alle 100 000. Satama löytyy, kaasua kai aivan rannikon tuntumasta ja Mosambik on poron kuseman päässä. Silti hyvinkin puskaisa mesta. Etelä-Tansaniassa ei ole aikaisemmilla reissuilla tullut käytyä, joten safari njema meikäläiselle.
Siitä se sitten taas lähtee. Parikymmentä tuhatta kilometriä lentokoneella (tällä reissulla eka mantereen sisäinen lentosiirtymä) tuhannen kilsaa bussissa ja junalla ajattelin taas tuksutella, joten kiinalaisten raitellakin tonnin verti taivalta... Koulutettavana journalismin opettajia sekä yhteisöradion tekijöitä, tavattavana vanhoja sekä uusia tuttuja. Jännät paikat sano entinen isäntä kun rinkan taas selkäänsä heitti.
Tembea ukaone!
