25.1.2016. Kinondoni, Dar es Salaam

Viikko meni Mtwarassa suit sait, myynti oli hyvä ja tulosta syntyi!

Vietin siis Radio Fadhilan jälkeen reilun viikon Mtwarassa. Kaupungissa joka on kuuluisa cashewpähkinöistä ja kaasusta. Suomalaiset ovat mestoilla puuhailleet jo kymmeniä vuosia. Muun muassa Liike ry:llä on edelleen vahva läsnäolo ja muutama isompi maatalouskehitysyhteistyöhanke on päällänsä. Myös Mtukwao Community Media on lähtöisin suomalaisesta hankkeesta ja myöhemmin Vikesin ”adoptoima.”

Vuonna 2012 olin Mtwarassa pidemmän aikaa kouluttamassa nuoria journalisteja radion ihmeelliseen maailmaan. Tuolloin Jamii FM:lle oli juuri valmistunut studio Naliendelen kylään, muutamien kilometrien päähän Mtwarasta. Oli kyllä nasta treffaa neljän vuoden jälkeen näitä tyyppejä. Ei enää ihan ”nuoria journalisteja.”

Jamii FM:n tyypit

Meininki oli edelleen hyvä. Satimuksen Laura Yleltä oli näiden kanssa vuosi sitten viettäny melkein kaksi kuukautta harjoitellen radion tekemistä. Ja ihan hyvin oli oppi tarttunut.

Jamii FM:hän ei vielä ole eetterissä. Ensin odotettiin toimilupaa monta vuotta. Luvan saamiseen tarvittiin jopa hieman poliittista lobbamista, mutta sieltä se sitten vuosi sitten tuli. Mutta... Sitten piti rakentaa lähettimelle torni, vetää torniin sähköä, todeta että uusi hallitus ei välttämättä jatka hankkeen rahoitusta jne... Mut nyt ollaan lähellä toiminnan aloittamista, niinko kunnolla!

Peik ja torni

Jamii FM.n toimituksessa on nyt nippa nappa kymmenen reilu parikymppistä nuorta journalistia. Toisilla diplomia tai sertifikaattia journalismista, toiset repäisty suoraan kylistä.

Salehe ja Michael duunaa tuntikelloja harjoituslähetykseen

Jamii FM:llä on poikkeuksellinen toimintamalli Tansanialaisella yhteisöradiokentällä. Asema tekee läheistä yhteistyötä ympäröivien kylien kanssa ja kylien omat Rural Radio Groupit tuottavat matskuja radiolle. Informaatio tulee siis suoraan yhteisöistä. Hyvä meininki.

Jamii FM:n toimituksen ATK

Itse koulutus keskittyi kertaamiseen. Miten tehdään radiota. Juontoja, haastatteluja, uutisia, ohjelmia, reppareita jne... Ja tietysti CRP tehtiin tutuksi.

Viikko meni siis ihan rattoisasti. Modernina miehenä tsekkasin aluksi kämpän itselleni Airbnb:stä. Huono veto. Paikka oli Airbnb:n kartasta aika paljon sivussa ja sellanen ihan perus lodge. Siellä kärvistelin viikonlopun yli, jonka jälkeen muutin halvempaan ja parempaan. Rannan tuntumasta löytyi paikallisen amiksen pyörittämä kelpo hostelli-ravintola-kokouskeskus -rykelmä.

Harjoituslähetystä kuunneltiin piharakennuksessa

Neljä vuotta sitten tämä hostelli oli hieman kaukana ytimestä, eikä rannalla ollut juuri muuta. Nyt kaasun löydyttyä on Mtwara kasvanut reippaasti ja upouusi rantabulevardi vie sutjakasti kaupunkiin. Paitsi että kaupunkiin mennään prätkän kyydissä oikopolkuja pitkin...

Mtwarassa on paras julkinen liikenne mitä olen koskaan kokenut. Astut ulos ja välittömästi on prätkäkuski kyselemässä kyytiä. Tonnilla kaupunkiin ja puolellatoista kaupungin läpi bussiasemalle. Jos sataa, voi ottaa bajajin. Mahtavaa. Toista mitä täällä Darissa, missä bajaji- ja prätkäkuskit ei saa ytimeen ajella, ni pitää kävellä tonne ison tien varteen jos kyydin halajaa.

Karim ja Gregory lähdössä juttukeikalle

Peik tuli mestoille puolessa välissä duuniviikkoa ja toi sateen tullessaan. Aikasemmin oltiin toveri Hilalin kaa nautiskeltu mainion Naf Beach Bandin keikoista iltaisin, mut loppuviikko oli keli sen verran kehno, et mm. Morogorossa oli 400 perhettä jääny asunnottomaksi. 

The Naf Beach Band

Viikonloppu meni Darissa rentoutuessa ja perhettä ikävöidessä. Coco Biitsillä chillailua ja piraattileffojen tiirailua hotlalla. Ja hotlana tietysti Econo ja ylin kerros.

Tää viikko paiskitaan hommia. Tänään Peikin apupoikana ja kuunteluoppilaana Vikesin internetkurssilla, huomiseksi kutsuin itseni kylään UNESCO:lle ja BBC Media-actionille ja keskiviikkona treffit Sveitsin suurlähetystössä ( koska kuulimme, et Sveitsi olis kehittämässä yhteisöradioportaalia 5 miljoonalla eurolla... )

Torstaina ja Perjantaina oma CRP-koulutus, sit viikonlopun imen D-vitamiinia niipal ko hipiä kestää ja sunnuntaina kohti kotia.

Tällast tää on.

Käytiin kattoo myös futista. Kotijoukkueen maskotilla tais olla puhelu vastustajan molarille, joka imuroi aika pahasti...

Masasi - Tansania. 11.1.16

Ekan koulutuksen eka päivä on täten taputeltu.

Tämä blogi on pari viimeistä reissua elellyt hiljaiseloa. Johtunee siitä, että viimeisillä reissuilla on ollut seuraa mukana, mutta nyt kun ei oikein oo muutakaan tekemistä, niin pistetääs vähän ”minä-journalismia” kehiin. On kuulemma suosittua.

Lähtö perjantaina Turusta - minne jäi perhe puutaloon palelemaan - bussilla numero 15. Päällä erikoinen sommitelma kerrospukeutumista, sillä toppavaatteiden rahtaaminen rinkassa kolmisen viikkoa on sulaa hulluutta. Hulluutta on myös talsia Sanukeissa kahdenkymmenen asteen pakkasessa.

Helsinki-Vantaan perjantai-ilta on täynnä ylihintaista skumppaa ja haaveita alihintaisesta cavasta. Otin kaljan tietty. 0,4 A olut. Ihan kuin laivalla, mutta kalliimpaa. Ensimmäinen lento KLM:llä Schipholille. Sen verran myöhässä, että juoksuksihan se meni. Seuraava lento Kenyan Airways. (The Pride of Africa) Ihan pränikkä Boeing 787-8 ja käytäväpaikka. Ei valittamista. Maha täyteen, pari bissee, leffa ja tajupois. Aamupala juuri ennen Nairobia. Vaihto Kenyattan kansainvälisellä ja viimeinen siirtymä paikallisen naiskapteenin tasaisella kyydillä Kilimanjaron kautta Dariin.

Alustavasti meinasin viikonlopun viettää rannan läheisyydessä. Kuulin kuitenkin viisaammiltani, että kyseinen hotla on ammattinaisten ja heidän asiakaskuntansa vakkarimesta. Valitsin siis oman vakkarimestani, Econo Lodgen.

Olen aiemminkin tainnut kehua Darin vanhan kaupungin meininkiä ja tunnelmaa. Meininki on tosin mielestäni hieman hiljentynyt ja upea vanha rakennuskanta on paikoin gryndereiden pahasti raiskaama. Silti siellä viihtyy mainiosti. Päivisin kova meno ja kauppa käy, mutta illalla kun paikallisesta hiippailee takaisin hotlalle, on kuin kävelisi turvallisessa ja lämpimässä sylissä jonkin pikkukylän raittia. Paitsi, että esimerkiksi Juuapajoen yössä ei talojen edessä nuku perheitä, invalideja tai viimeisen bussin missanneita tuurijuoppoja.

Kuva muutaman vuoden takaa Darin vanhan kaupungin yöstä.

Ja pitihän sitä rannalla tietty käydä. Coco Beach, tuo Darin Kansanpuisto. Lauantaisin ja sunnuntaisin ranta täyttyy laatuaikaa viettävistä perheistä. Muksut ilakoivat rantavedessä, paidattomat fudisjäbät esittelevät taitojaan mimmeille ja teinit napsivat selfieitä minkä ehtivät. Illan hämärtyessä ulapalla satamavuoroaan odottavien rahtilaivojen valojen kajossa saapi nauttia viimeisimmistä Bongo Flava -hiteistä ja lempeästä Intian valtameren puhurista.

Coco Beachillä myös heppa-ajelua! Pare se ko tää.

Yksinään kun rantabaarissa omiaan funtsii, niin joutuu ikävästi jo mainitun ammattikunnan aggressivisen markkinoinnin kohteeksi. Kaiken näköistä, kokoista ja kuntoista naista rakastui minuun sillä silmäyksellä! Uskomatonta! Ei maar... Coco biitsiltä sitä seuraa saa jos haluaa. Tämän tiesi näköjään myös umpiseipäässä rannalla toikkaroiva japanilaisseurue. Viime vuosina olen vain ikäväkseni huomannut, että osa mimmeistä näyttää tarvitsevan entistä rennomman tunnelman työskentelyä varten...

Ja hinnat nousee! En tarkoita ammattinaisia. Tai mistä minä tiedän. Eipä ole ollut tapana panohommista maksaa. Meinaan esimerkiksi pirssiä. Tai Tuk-Tuk:ia (bajaji) ja bodabodaa (prätkää) Biitsiltä kun tuli hotlalle paluun aika, niin tuktukkikuski pyysi kymppitonnia kaupunkiin! Sikamaista. En mä rupee femmaa maksaa siitä matkasta. Ja kumijalka 15,000tsh! Otin siis prätkän.

Sunnuntai meni elpyessä, sillä kotimatkalla kävin vielä ottaa yhden hindien sporttibaarissa ja kuuntelin hindiheviä. Huono veto, mut minkäs teet.

Sunnuntaina kävin tietty katsomassa auringonlaskun Darin Tornin terdellä, eli kaupungin kalleimman hotellin kattoterassilla. Ah, siellä jos missä pääsee oikeaan maaherratunnelmaan. Saksalaiset eläkeläiset räpläävät khakihousuissaan safarioppaita ja parikymppiset brittimimmit Zanzibarin rusketuksessaan vertailevat matkakokemuksiaan. Tarjoilija tuo bissen, jonka hinnalla jäbä saisi viikon vuokransa maksettua ja kylkeen vielä paahdettuja cashewpähkinöitä, maniokkilastuja ja salsaa. Taustalla soi geneerinen lounge. Kyllä, menin sinne koska voin. Olenhan valkonaama.

Dar es Salaam. Rauhala. Tai Rauhalahti.

Maanantaina siirtymää. Neljältä muutaman tunnin unien jälkeen ( koska iltaleffaksi löytyi Straight Outta Compton. Ja olis muute löytynyt uus Star Wars ja James Bondiki ) pirssillä lentokentälle ja Mtwaraan. Masasin bussi löytyi heti asemalta, mut enpä taas ollu osannu ennakoida bussimatkan pituutta. Kartalla Masasi nayttää Mtwaran naapurikylältä. Niin no, kuus tunrtia siihen meni. Hanuria puuduttavan rynkytyksen ja kymmenien kylissäpysähtymisien jälkeen pamahdin paikalliselle dösäasemalle ( jotka muuten järjestäin näyttää kaikki lähes samalta ) ja ihmettelemään missä tämä Radio Fhadhila mahtaa sijaita. Aseman pomo ei vastaa puhelimeen, mut bajajikuski osas kertoa, että tuossa lähellä se on.

Radio Fadhila FM:n toimitus ja studio sijaitsee omassa rakennuksessaan vuoren juurella, näköjään jenkkien sponssaaman roomalaiskatolisen kirkon tiluksilla. Tällane compaudi, missä on vierashuoneilla varustetun radiotalon lisäksi kymmenisen muuta rakennusta. Puitteet on komiat ja studio AKG:n mikkejä myöden tikissä.

Siinä saavuttuani järjesteltiin pienet aloitussessiot ja kerroin parikymppisistä koostuvalle toimitukselle ja asemapomo Edwinille mitä tuleman pitää. Noin seitsemän hengen toimituksesta oli paikalla kolme jäbää ja pari mimmiä.

Pari päivää tässä menee kirkon piikkiin. Illallistan pastoreiden kanssa ja ylläpito on täys. Duunipäivänjälkeinen kävelylenkki kaupungilla näytti sen minkä odotinkin: Masasi on tavallinen keskisuuri tansanialainen risteyskaupunki, joka kuitenkin pitää sisällään tuhansia kiinnostavia tarinoita ja taas määrättäin niitä jo kuultuja.

Jos kielikorva taipuu kiswahiliin, ni tuosta Radio Fadhilan ensimmäiset jutut portaalissa.

Keli on kuuma ja sateinen. Sähköt tuon tuosta poikki, koska sataa. Mikä on jännä, sillä reilu kaksi kolmasosaa sähköstä tulee patojen turbiineista. Ja noin parinsadan kilometrin päässä nousee maihin putki, jonka tulisi nostaa tämä maa Itä-Afrikan yhdeksi suurmmista kaasuntuottajista ja tuottaa sähköä koko maahan. Mut sähköö ei vaa oo.

Kesho.