Masasi - Tansania. 11.1.16

Ekan koulutuksen eka päivä on täten taputeltu.

Tämä blogi on pari viimeistä reissua elellyt hiljaiseloa. Johtunee siitä, että viimeisillä reissuilla on ollut seuraa mukana, mutta nyt kun ei oikein oo muutakaan tekemistä, niin pistetääs vähän ”minä-journalismia” kehiin. On kuulemma suosittua.

Lähtö perjantaina Turusta - minne jäi perhe puutaloon palelemaan - bussilla numero 15. Päällä erikoinen sommitelma kerrospukeutumista, sillä toppavaatteiden rahtaaminen rinkassa kolmisen viikkoa on sulaa hulluutta. Hulluutta on myös talsia Sanukeissa kahdenkymmenen asteen pakkasessa.

Helsinki-Vantaan perjantai-ilta on täynnä ylihintaista skumppaa ja haaveita alihintaisesta cavasta. Otin kaljan tietty. 0,4 A olut. Ihan kuin laivalla, mutta kalliimpaa. Ensimmäinen lento KLM:llä Schipholille. Sen verran myöhässä, että juoksuksihan se meni. Seuraava lento Kenyan Airways. (The Pride of Africa) Ihan pränikkä Boeing 787-8 ja käytäväpaikka. Ei valittamista. Maha täyteen, pari bissee, leffa ja tajupois. Aamupala juuri ennen Nairobia. Vaihto Kenyattan kansainvälisellä ja viimeinen siirtymä paikallisen naiskapteenin tasaisella kyydillä Kilimanjaron kautta Dariin.

Alustavasti meinasin viikonlopun viettää rannan läheisyydessä. Kuulin kuitenkin viisaammiltani, että kyseinen hotla on ammattinaisten ja heidän asiakaskuntansa vakkarimesta. Valitsin siis oman vakkarimestani, Econo Lodgen.

Olen aiemminkin tainnut kehua Darin vanhan kaupungin meininkiä ja tunnelmaa. Meininki on tosin mielestäni hieman hiljentynyt ja upea vanha rakennuskanta on paikoin gryndereiden pahasti raiskaama. Silti siellä viihtyy mainiosti. Päivisin kova meno ja kauppa käy, mutta illalla kun paikallisesta hiippailee takaisin hotlalle, on kuin kävelisi turvallisessa ja lämpimässä sylissä jonkin pikkukylän raittia. Paitsi, että esimerkiksi Juuapajoen yössä ei talojen edessä nuku perheitä, invalideja tai viimeisen bussin missanneita tuurijuoppoja.

Kuva muutaman vuoden takaa Darin vanhan kaupungin yöstä.

Ja pitihän sitä rannalla tietty käydä. Coco Beach, tuo Darin Kansanpuisto. Lauantaisin ja sunnuntaisin ranta täyttyy laatuaikaa viettävistä perheistä. Muksut ilakoivat rantavedessä, paidattomat fudisjäbät esittelevät taitojaan mimmeille ja teinit napsivat selfieitä minkä ehtivät. Illan hämärtyessä ulapalla satamavuoroaan odottavien rahtilaivojen valojen kajossa saapi nauttia viimeisimmistä Bongo Flava -hiteistä ja lempeästä Intian valtameren puhurista.

Coco Beachillä myös heppa-ajelua! Pare se ko tää.

Yksinään kun rantabaarissa omiaan funtsii, niin joutuu ikävästi jo mainitun ammattikunnan aggressivisen markkinoinnin kohteeksi. Kaiken näköistä, kokoista ja kuntoista naista rakastui minuun sillä silmäyksellä! Uskomatonta! Ei maar... Coco biitsiltä sitä seuraa saa jos haluaa. Tämän tiesi näköjään myös umpiseipäässä rannalla toikkaroiva japanilaisseurue. Viime vuosina olen vain ikäväkseni huomannut, että osa mimmeistä näyttää tarvitsevan entistä rennomman tunnelman työskentelyä varten...

Ja hinnat nousee! En tarkoita ammattinaisia. Tai mistä minä tiedän. Eipä ole ollut tapana panohommista maksaa. Meinaan esimerkiksi pirssiä. Tai Tuk-Tuk:ia (bajaji) ja bodabodaa (prätkää) Biitsiltä kun tuli hotlalle paluun aika, niin tuktukkikuski pyysi kymppitonnia kaupunkiin! Sikamaista. En mä rupee femmaa maksaa siitä matkasta. Ja kumijalka 15,000tsh! Otin siis prätkän.

Sunnuntai meni elpyessä, sillä kotimatkalla kävin vielä ottaa yhden hindien sporttibaarissa ja kuuntelin hindiheviä. Huono veto, mut minkäs teet.

Sunnuntaina kävin tietty katsomassa auringonlaskun Darin Tornin terdellä, eli kaupungin kalleimman hotellin kattoterassilla. Ah, siellä jos missä pääsee oikeaan maaherratunnelmaan. Saksalaiset eläkeläiset räpläävät khakihousuissaan safarioppaita ja parikymppiset brittimimmit Zanzibarin rusketuksessaan vertailevat matkakokemuksiaan. Tarjoilija tuo bissen, jonka hinnalla jäbä saisi viikon vuokransa maksettua ja kylkeen vielä paahdettuja cashewpähkinöitä, maniokkilastuja ja salsaa. Taustalla soi geneerinen lounge. Kyllä, menin sinne koska voin. Olenhan valkonaama.

Dar es Salaam. Rauhala. Tai Rauhalahti.

Maanantaina siirtymää. Neljältä muutaman tunnin unien jälkeen ( koska iltaleffaksi löytyi Straight Outta Compton. Ja olis muute löytynyt uus Star Wars ja James Bondiki ) pirssillä lentokentälle ja Mtwaraan. Masasin bussi löytyi heti asemalta, mut enpä taas ollu osannu ennakoida bussimatkan pituutta. Kartalla Masasi nayttää Mtwaran naapurikylältä. Niin no, kuus tunrtia siihen meni. Hanuria puuduttavan rynkytyksen ja kymmenien kylissäpysähtymisien jälkeen pamahdin paikalliselle dösäasemalle ( jotka muuten järjestäin näyttää kaikki lähes samalta ) ja ihmettelemään missä tämä Radio Fhadhila mahtaa sijaita. Aseman pomo ei vastaa puhelimeen, mut bajajikuski osas kertoa, että tuossa lähellä se on.

Radio Fadhila FM:n toimitus ja studio sijaitsee omassa rakennuksessaan vuoren juurella, näköjään jenkkien sponssaaman roomalaiskatolisen kirkon tiluksilla. Tällane compaudi, missä on vierashuoneilla varustetun radiotalon lisäksi kymmenisen muuta rakennusta. Puitteet on komiat ja studio AKG:n mikkejä myöden tikissä.

Siinä saavuttuani järjesteltiin pienet aloitussessiot ja kerroin parikymppisistä koostuvalle toimitukselle ja asemapomo Edwinille mitä tuleman pitää. Noin seitsemän hengen toimituksesta oli paikalla kolme jäbää ja pari mimmiä.

Pari päivää tässä menee kirkon piikkiin. Illallistan pastoreiden kanssa ja ylläpito on täys. Duunipäivänjälkeinen kävelylenkki kaupungilla näytti sen minkä odotinkin: Masasi on tavallinen keskisuuri tansanialainen risteyskaupunki, joka kuitenkin pitää sisällään tuhansia kiinnostavia tarinoita ja taas määrättäin niitä jo kuultuja.

Jos kielikorva taipuu kiswahiliin, ni tuosta Radio Fadhilan ensimmäiset jutut portaalissa.

Keli on kuuma ja sateinen. Sähköt tuon tuosta poikki, koska sataa. Mikä on jännä, sillä reilu kaksi kolmasosaa sähköstä tulee patojen turbiineista. Ja noin parinsadan kilometrin päässä nousee maihin putki, jonka tulisi nostaa tämä maa Itä-Afrikan yhdeksi suurmmista kaasuntuottajista ja tuottaa sähköä koko maahan. Mut sähköö ei vaa oo.

Kesho.