Terve vaan rakas blogin tiirailija. Viime vuoden reissutekstit jäivät hieman vaiheeseen… Enkä muuten takaa, että tälläkään reissulla sen enempää merkintöjä syntyy. Nyt on vaan sellanen tilanne, että yhteys on heikko, televisiota ei ole ja kirjaa ajattelin säästellä myöhempiä hitaita hetkiä varten.
Vuosi on taasen vierähtänyt ja on laihan valkonaaman aika lähteä ihmettelemään Tansanian yhteisöradiokentän nykytilaa. Sama homma kuin aikaisemminkin: on-the-job-training ja tällä kertaa mukaan valikoitui kaksi asemaa pohjoisesta, yksi koillisrannikolta ja lisäksi yksi noin toisen asteen oppilaitos Arushasta. Tätä tekstiä kirjoittaessa, olen saapunut ekaan mestaan. Terrattiin.
Mutta mutta… Aloitetaanpa alusta.
Nyt on siis viides kerta maassa ja jos jotakuta kiinnostaa, niin nuoren miehen toilailuja ja ihmettelyä voi lukaista tuolta blogin alkupäästä vuodelta 2007. Itse en pysty. Sen verran hukassa tuli oltua. Nyt alkaa tämä reissuhomma olemaan jo jonkun verran lapasessa, mutta kun Tansaniasta on kyse, lapasesta lähteminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Säätöä ja sähläämistä, vahinkoja ja onnellisia vahinkoja.
Lentoyhtiöksi valikoitui tällä kertaa Ethiopian Airlines. Ensi kerralla ei valikoidu. Hyvät yhteydet, mutta pitkät vaihdot. Addis Ababassa oli onneksi mukavat torkkutuolit ja hyvää huumoria jurrisen ruotsalaisukkelin muodossa. “Entebbe, ENTEBBE! FAN!” kaikui terminaalin taxfreekauppojen, ketjussa röökaavien kiinalaisten kansoittamien tupakkakoppien ja ylihintaisia virvokkeita tarjoavien kuppiloiden ikkunoista. Mutta.. Olihan se taas miellyttävää imailla sieraimiin Mama Afrikan odööriä.
Dariin laskeuduttiin mukavaan ajankohtaan iltapäivästä ja suitsait hotlalle, joksi valikoitui tällä kertaa Durban Hotel. Ensi kerralla ei valikoidu. 40 Ameriikan taalaa ja tosi hyvä ja netti ja kaikkee. Paitsi, että ei ollut. Hinta oli oikein. Emäntä ilmoitti heti tullessa, että voi-voi juuri nyt ei wi-fi toimi, mutta voin käyttää ala-aulan konetta. Paitsi, että en voinut. Umpi juntturassa oli tämä paikallisten IT-asiantuntijoiden virittämä ritsa. Ja heti ATK-nurkkauksen takana katosta valui epämääräistä hiekan, virtsan ja / tai jonkin viemärin ylijäämää. Durban Hotel: 1.5 / 5. Econo Lodgeen pitää tehdä palatessa varaus.
Siinä sitten Darissa pyörimistä ja tuleviin mestoihin soittelua. Bajajilla yksille Coco Beachille ja tottakai piti käydä Mambozissa syömässä. (varmuuden vuoksi vedin lihaa tikussa.Viimevuotinen vatsatilanne kanan seurauksena on liian hyvässä muistissa.) Lauantai meni rattoisasti bussissa. Paitsi, että ei mennyt. Huhut kertoivat Dar-Arsusha siirtymän vievän kahdeksasta yhdeksään tuntia, mutta bongobussin jykevästä kyydistä saikin nauttia kokonaista kolmetoista tuntia. Aijai, oli kyllä rattoisa lauantai. Eiku, näin matkalla Kilimanjaron, mutta eipä se ihmeempiä tunnelmaa kohottanut...
Onneksi Arushassa oli vastassa Peikin diilaama kontakti ja ok hostelli oli varattuna. Taju lähti heti. Sunnuntaina tutustuin patikoiden pohjoisen Tansanian pääkaupunkiin Arushaan. Eipä vakuuttanut. Iltapäivästä hotellin naapurista löytyi oiva syöttöjuottola ja taivaskanavat tuuttasivat Valioliigaa, niin mikäs siinä. Alun perin piti matkata sunnuntaina kohti Terratia, mutta Mr. Baraka asemalta olikin itse tulossa juttureissulta jostain ja menossa maanantaina aamusta Terratiin, joten luonnollisesti liimauduin föliin.
Terratiin suoriuduttiin maanantaina aamupäivällä taas bongobussilla toista sataa kiitäen. Tällä kertaa pisin perinneteitä. Tyrät rytky ja hiekka pöllys. Perillä nopee naamanhuljutus ja aloitimme koulutuksen häthätää. Muutama tunti juoruttiin hieman alle kymmenen Radio Orkonerein nuoren toimittajan kanssa ja päätimme aloittaa aamusta hommat. Ja hyvin hommat hoitui.
Tämä päivä luotiin profiileja, upattiin matskuja ja perustettiin blogeja. Jännä, että tämäkin asema tekee yhteistyötä BBC:n Media Action -proggiksen kanssa ja ovat täällä kuulemma koulutelleet, mutta katso! - blogit ja podcastaaminen oli ihan uutta infoa lähes kaikille. Kiva, että joku täällä käy, mutta mitäköhän ne täällä tekee..?
Residenssinä Terratissa Orkonerein mediakeskuksen guest house. Ihan kiva. Mamat tuo illoin aamuin lämmintä lutrausvettä, generaattori jyskyttää kymmeneen saakka ja Airtelin 3G yhteys on viereisellä kukkulalla kohoavan linkkitornin varjossa pare ko Darisa.
Huomenna suoriudun jollain konstilla takaisin Arushaan arpomaan tulevia hommia. Aruhsalaisesta toimittajakoulusta tuli vihdoin ja viimein varmistus koulutuksesta eilen: “Yes, everything is ok, but no.” Ilmoittivat nyt sitten paria päivää ennen, että päivämäärät eivät käykkään, joten joudun vekslaamaan Loliondon aseman kanssa, että käykö niille muutos…
Myös viimisen aseman tyypit laittoivat viestiä, että juu käy, mutta kuudestoista päivä. Silloin piti olla kavereita vastassa Darissa, että laitetaas sekin säätöön. Ah, Tansania, tuo loputtoman säätämisen luvattu maa…
