Treffit oli maanantai aamuksi sovittu Piritan kanssa Scandinavian expressin bussiasemalle. Dar es Salaamissa. Ystävällinen taksisuhari Zuberi oli tuntia ennen sovittua aikaa meikäläistä Onnelasta hakemassa. Bussiasemalla odotellessa, tuli Piritalta viesti, että hän on toisella asemalla kaupungin reunalla, mutta lippuvaraukset on hoidossa. Varauksesta ei ollut tietoakaan, visalla ei voinut maksaa, lipun hinnasta puuttui puolet ja bussin lähtöön reipas puoli tuntia. Onneksi bussissa oli tilaa ja aseman ”lähellä” oli nostomaatti josta sain tarvittavat shillingit. Tuntuu, että kaikki asiat jollain lailla vain lutvituvat.
Matka Darista Iringaan otti reippaat kahdeksan tuntia. Ilmastoimaton, täysi ja hikinen bussi ei ollut kovin siististi cool. Näin laihalla jampalla pukkaa perse puutumaan jo muutaman tunnin jäpittämisen jälkeen. Messissä onneksi Suomalaisen alesta hommattu Wigwam-kirja ja hyvät unenlahjat.
Huolimatta siitä, että meinasimme jäädä liian aikaisin pois kyydistä, meni matka tänne mukavasti. Asemalla vastassa oli Julius, joka on Tumainin yliopiston journalismin opettaja. Sama ukkeli on laittanut yliopiston journalistiikan laitosta kuosiin ja muun muassa hoiti meidät tänne. Julius on kovin skarpin oloinen mies, vaikkakin tämän hetkinen residenssi ei olekaan se mikä piti.
Tällä hetkellä asustelemme luterilaisen kirkon asuntolassa suht lähellä yliopistoa. Huone on pieni ja kämänen. Sänky ja pistorasia. Käytävällä vessa joka ei kunnolla vedä ja suihku josta tulee vettä jos tulee. Jääkaappia yritetään parhaillaan saada kuntoon. Viereisessä juhlatilassa lauletan virsiä. Vaikka henkisyys onkin lähellä sydäntäni, ei hotsittaisi tänne kovin pitkäksi aikaa jäädä... Tarkoitus olisi löytää kämppä Tumaini Hilliltä, yliopiston kampuksen vierestä. Siellä on kuulemma opiskelijoiden kimpassa vuokraamia taloja.
Eilen piipahdettin syömässä ja oluella paikallisessa. Taksisäätö oli tasen aika massivinen. Paikallisessa treffattiin Peik Johannson, joka on täällä VIKES:in piikkiin vetämässä digtaalisen median kurssia. Paikassa soi erinomainen afrikkalais-mausteinen dancehall ragga. Tusker sekä pöperö oli maittavaa.
Tänään piipahdettiin Tumaini Universityn kampuksella. Johtaja oli hauska itsetietoinen arvokas afrikkalainen mies. Toimiston seinällä hieno kokoelma kuvia hänestä itsestään. Radiostudio oli mukava yllätys. Joku amerikkalainen opettaja oli tuonut sinne muun muassa old school Shortcut- personal audioedititing vempeleen. Tammikuussa Ylen vanhaparta mulle sellaisen esitteli ja nyt hieman harmittaa, että en ollut laitteesta kovin kiinnostunut. Huomenissa olisi tarkoitus katsastaa mitä muuta editti on syönyt. Ainakin tietokone näytti olevan verkossa, joten tämänkin postauksen päässee julkaisemaan.
Kaikenkaikiaan on jotakuinkin epätodellinen fiilis. Kävin juuri kävelyllä Kieshan kylässä. Valkoista ihmteltiin ja lapset juoksivat perässä. Kulttuurishokkia ei ole tullut. Olo on oikeastaan aika kotoinen. Vielä kun pääsisi malaria-kuumotuksesta eroon ja hommattua fillarin (jotka ovat täällä TODELLA hienoja) niin pääsee ajelemaan ympäriinsä itsekseen. Pimeän tulon jälkeen ei ainakaan tällä hetkellä ole juurikaan tekemistä, joten rakkaat lukijat, päivityksiä on tulossa tasaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti