28.9
Perkele. Kirjoitin päivällä kampuksella pitkän sepustuksen tapahtuneista asioista, nyt sain sen hävitettyä ja äsken huomasin kännykän hävinneen. Pisteenä i:n päällä, naapurissa hoilataan samoja virsejä nyt neljättä päivää. Vittu, että vituttaa. Ei siinä puhelimen häviämisessä muuta, kun että äitimuori saattaa hieman huolestua. Puhelimet eivät tällä maltaita maksa, mutta Sedun numeron häviäminen hieman kalvaa. Ja tytöltäkin olisi ollut mukava saada viestejä...
Nyt on siis perjantai. Illan ohjelmistoon kuuluu muun muassa lämmin olut, jääkaappi ei vieläkään toimi. Muutama luku Wigu-kirjaa kohta pilkkopimeäksi muuttuvassa illassa ja aikaisin nukkumaan, sillä aamusta lähdemme safarille. Ruahan kansallispuisto sijaitsee muutaman tunnin ajomatkan päässä Iringasta. Reissu maksaa ehkä hieman liikaa meikäläisen budjetille, mutta sniiduillaan sitten loppupäässä reissua. Viikonloppu menee siis täysin ilman kontaktia ulkomaailmaan, keskellä savannia.
Tämänkin kirjoituksen saan torpattua nettiin aikaisintaan maanantaina. Toivottavasti, sillä tänään läppärillä ei nettiin päässyt ja radiostudion Windows-kone on täynnä erilaisia microsoft maailmassa tuttuja kuraisuuksia. Menen nyt vetämään ranteeni auki vessaan.
30.9
Safari takana. Ruahan luonnonpuistoon lähdettiin lauantai aamuna. Kuskina ja oppaana toimi Esau, joka on alan hommia duunaillut jo reippaat parikymmentä vuotta. Silti tämä fiksu ja helvetisti asioista tietävä miekkonen tienaa n. 80 000tsh kuussa, eli reippaat 40€. Haaveena miehellä on perustaa oma lafka, vaatimuksena on tietysti oma neliveto. Hienolla Land Roverilla oltiin liikenteessä. Kyseisen kiesin saa kuulemma noin kahdeksalla tuhannella eurolla. Niin, meikäläinen saisi opiskelijanakin jo tollasen lainan. Esau joutuu keräämään moisia masseja varmaan kymmenisen vuotta.
Majapaikkana zafarilla toimi Ruaha Hilltop Lodge. Ihan luksus mesta. Perillä odotti kosteat pyyhkeet ja tuoremehut. Game drivelle saatiiin lunchboxit messiin ja perille päästyä illallinen oli katettu. Bisse ei tietenkään maksanut juuri mitään. Bugalovissa toimi veski ja suihku. Priima. Koko vknloppureissu maksoi tollaset parihunttia. Oli väärti, sano.
Puhelinta koitettiin tuossa metsästää takaisin. Taksikuski löytyi, mutta puhelinta ei. Bore, bore sana. Notta harmin paikka. Peik veikkasi, että kusettavat. Puhelin oli kuitenkin suljettu jo pe-iltana, joten huomenna täytyy mennä luuriostoksille.
Paluu luksuksesta kolahti kovaa. Pirita löysi suihkusta hullun kokoisia torakoita ja ainoa vesi tulee tällä hetkellä varaajasta (lue: tulikuumaa) Huomenna vetelemään puihoja kampukselle. Kyl tää täst. Kuvei linkistä oikealla.
PS: kaikki tutut ja kaverit, lähettäkää mulle systerveiset Suomesta omalla nimellä, niin saan hieman numeroita takas: +255-762627383. Tattis!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti