Kolme ekaa viikkoa tuntui olevan yhtä hulinaa ja viipellystä paikasta toiseen, nyt tilanteen rauhoituttua, tuntuu, että ei ole mitään tekemistä ja olen aivan yksin. Toisaalta ihan hyvä, että menemisen ja tekemisen virta välillä kohtaa suvannon. Ei koko aikaa tarvitse olla liikkeessä ja puuhailemassa jotain.
Opetus alkoi tänään hieman nykien. Maanantai aamuna Ensimmäisen vuositason oppilaat tulivat tutustumaan studioon. Kovin innostuneita olivat, päästessään höpöttelemään mikkiin. Muutama jannu ryhmästä on jo aikaisemmin hillunut studiolla ja duunailleet omaa ”ohjelmaa”. Harmi vaan, että sisältöä ei ole nimeksikään. Vaikka en kiswahilia osaakkaan, niin jotenkin se NRJ, Kiss FM meininki tuntuu olevan tonaalisesti globaalia. ”Jee, jee. Hyvä meininki...”
Tiistaina oli vuorossa tokan vuositason ryhmä. Vielä tässäkään vaiheessa ei mr. Temahanjin kanssa oltu sovittu oikeastaan mitään. Noin viisi minuuttia ennen kurssin alkua Julius toi plarin kouraan joka sisälsi viidentoista viikon (15!) opetussuunnitelman ja kurssin sisällön. Sen lisäksi Julius ilmoitti, että puoli kaksi iltapäivällä olisi sitten toinen tunti. Opetussuunnitelman mukaan pari ekaa viikkoa sisältää mm. The history of radio, The Golden age of radio, The typology of radio ja Classification of radio. Ei mulla tällasista oo mitään hajua. Taisin unohtaa, et Tumaini on yliopisto. Mun materiaalien mukaan ruvetaan hommiin ja mietitään, että mikä se radio on ja miten radiojournalismia pitäis puuhailla. Julius seurasi tunnin ekat kymmenen minuuttia hieman miettelijään näköisenä, mutta sitten nyökytti päätään hymyillen ja hävisi. Meikäläinen jäi sitten sinne höpöttelemään omiani. (videotykkiä ei tietenkään saanut mistään) Kai se ihan kivasti meni. Ei näillä oo hajuakaan mistään radio featureista, dokkareista tai oikeastaan mistään. Tabula rasaa pääsee siis sutimaan. Toivon vaan, etten pahasti tallo Juliuksen varpaita tai ryssi opetussuunnitelmaa. Kai se sit sanoo jos hommat alkaa valua reisille... En mä mikään opettaja oo, vaik 13kk sivarissa näit hommii teinki...
Nih, iltapäivästä piti olla toinen tunti, mut Juliusta ei näy missään. Puhelimella sain kiinni ja käskyn pitää tunnin. Tykkiä ei taaskaan ollut, mut ei sitä olis voinu käyttääkkää, sillä iltapäivästä talosta lähti vähän väliä sähköt. Kaiken lisäksi, joko minä puhun epäselvästi englantia, tai sitten nää opiskelijat ei vaan oo kauheen kiinnostuneita. Muutama kysymys mulle esitettiin käskystä, mutta ei toivoakaan keskustelusta. Radiokulttuuri tuntuu olevan täällä aivan pohjamudissa. Kun ei paremmasta tiedetä, niin eetterihuttuun ollaan pahasti totuttu. Ei aavistustakaan, miten saisin opiskelijat kiinnostumaan radiosta muutenkin, kuin höpötysmasiinana josta tulee bongo flavaa ja africa beatia 24/7.
2/3 kämppiksistä on loppuviikon reissussa. Diran guesthousessa seurana on hieman jeesusfriikki saksalainen tyttö ja pihan vahtikoirat. Hieman vieroksuttaa tuollainen - nyt kun täällä ollaan, niin pitää nähdä mahdollisimman paljon – mentaliteetti. Sain diilattua medium-kokoisen djemben, torilla myydään yhdeksän leffan dvd-kiekkoja ja huomenna on viimeinen koulupäivä tällä viikolla, koska lauantaina on valmistujaiset. En minä jaksa tehdä suuria suunnitelmia tai tuhlata suuria rahoja. Torilla flanööraaminen, pihalla jonkkapallojen verkkainen hypistely ja zeniittiauringossa lueskelu riittää ainakin tällä hetkellä. Dodoma, Zanzibar ja hikinen Dar es Salaam odottavat kyllä jos Iringa alkaa ahdistaa. Parhaillaan kaupunki tuntuu ystävältä, johon tekee mieli tutustua paremmin.
koitin lisäillä kuvii, mut pitkän miehen palvelin taitaa olla alhaalla... mut tualt sivust löytyy kuvii ja suportti taideakatemial. ->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti