Eiliseen iltaan mennessä kenelläkään ei ollut hajua, että onko tänään kansallinen vapaapäivä. Se riippui kuun asennosta. Tuoreempien arvioiden mukaan noin puolet Tansanian väestöstä on muslimeja ja Ramadanin päättyminen onkin siis vasta huomenna. Ei sitä täällä Iringassa juuri huomaa, suurin osa muslimiväestöstä asuu rannikolla. Ainoastaan moskeijoista kuuluva hoilaaminen on voimistunut, mitä lähemmäs Id:iä ollaan menty.
Vapaapäivään tuudittautuneena en laittanut kelloa soimaan ja naapureiden rumputreenien alkaessa käänsin onnellisena vain kylkeä. Eikö se Julius soita hieman seitsemän jälkeen, että tuleppa praktikumiin ja palaveeraan tulevista tunneista. Pari viikkoa menny odotellessa, että jotain tapahtuu ja sit ko ei odota, ni tapahtuu. :P Tällast tääl on. Mukavaa ja lepposaa. Asiat tapahtuvat omalla painollaan, jos ovat tapahtuakseen.
Maanantaina alkanee siis opetus. Jostain syystä vedän myös ekaluokkalaisille jotain radion peruskurssia, vaikka radiojournalismi on merkitty vasta tokavuotisten suunitelmaan. Samapa mulle. Alangon Pialta saamani opetusmateriaali on hyvää ja omat muistiinpanot mukaanluettuna, on aika luottavainen olo. Eiköhän laiheliinilla ole jotain teoriaa opetettavana. Laitteet nyt on laitteita...
Turussa kuulemma tulee räntää. Pole sana. Otan osaa. Älkää antako paskan kelin synkentää mieliä, joulu on jo ovella ja sen sellaista. :) Illaksi kutsuttiin diskoon (sama missä lompakko nyysittiin) mut eipä täällä paljoa muita mestoja ole. Peik lähtee huomenna, ni muutama Tuskeri pitäis maar mennä ottaa. Lukelo kutsui huomiseksi johonki juhliin. Jänskää, pitää varmaa mennä katsastaa huudit, niinko ei missään sanota. Viikonloppuja! Poa!
***göh, netti pykii, paas kattoo saak tätä julkiseks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti