En mä oikein tiedä mikä naapurin tädissä ottaa päähän, mut joku seikka sen olemuksessa pistää takahampaat kirskumaan. Sherry opettaa siis kasvatustieteitä Tumainilla. Vuoden pesti. Neljä lasta, enne oli viisi, mutta yksi on kuollut. Käy avioeroaan läpi ex-miehensä kanssa, asianajajat ja kaikki, amerikkalaiseen tapaan. Poikansa tyttöystävän isä on New Yorkilainen asianajaja, jonka bändikaveri on ottanut Martha Stewartin ekan kirjan kuvat. Mistä mä tiedän tän kaiken? Täti on mulle kertonut. Sen puhe on taukoamatonta, suunvuoroa ei saa ja keskeytetyksi tulee aika ajoin. Jatkuvasti se on järjestelemässä tapahtumia viikon ajaksi. Aikataulu pitää ja huomisen illallisen sisältö päätetään hývissä ajoin jo eilen. ”Thaats soo funnyyy...”
Koko tää BB-meininki on aika uskomaton. Mitään ei voida sano suoraan ja hullua bondaamista. Joo, en aio päästää tätiä ihon alle jatkamaan kärvistämistään, mut ei sille jostain syystä voi sanoa suoraankaan. Vielä.
Se ois sit taas perrrrjantai. Muorin mailin mukaan, jouluun on 8 viikkoa - laskin aivan itse eilen. Joko siellä kulkuset raikaa ja Stokan ikkunassa tontut hinkkaavat viuluaan? Niin se rientää.
Toisaalta tää BB-meininki on ihan jees. Itsestään löytää, klisehän se on mut, uusia puolia. Ei meikäläinen oo ikin ollut näin kauaa irti tutuista piireistä. Tytöstä, kavereista, keikoista, perheestä taikka Dynamosta. Seurana oma nuppi, läppäri täynnä musaa, hienot kokoelmat b-luokan leffoja ja jatkuvasti eteen tulevia uusia tilanteita. Residessinä ei tosin ole Espooseen raiskattu 2000-luvun ruummiillistuma, vaan pieni koppi Uljaan Uuden Maailman alakerrassa, missä kiehuu tulevaisuuden uhkat sekä mahdollisuudet.
Julius sitä ehdotti, mistä Peikin kanssa oli jo puhetta. Journalismin opiskelijoiden viikottain julkaisema Tumaini Weekly (sekä kuukaisittain T-Hill) ilmestyi viime keväänä muutamaan otteesen nettiversionakin. Julius kysäisi, notta tiedänkö jotain verkkojulkaisuista ja perus html-hommista. Vuosi sitten vielä Pärrrren kanssa munaa sellaiseen haettiin, mut ohjelmisto Tutkan päivittämiseen oli ehkä turhankin yksinkertaistettu. Joka tapauksessa, sain muutaman liuskan weppisaitteja vanhan opettajan kansiosta ja niistä koodit poimimalla, koitan parhaani mukaan säätää lehden taas verkkoon. Ajan myötä myös radioklipit olisivat sieltä imutettavissa. Tuurilla naapurissa asuu myös leppoisa epsanialainen nörtti, joka lupas jeesata alkuun.
Eile oli paska fiilis, tänää o hyvä. Illal ei voi hävitä, jos o taju pois. Poa!
JK: Jeesasin Lukeloa tekee blogia. Löytyy tästä. Mies keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti