Nih, tunnelmat ovat jostain syystä aika alhaalla. Kuosi on pari päivää ollut huono ja sehän muuttaa aika kevyen mielentilan raskaaksi. Aamulla kävin malariatestissäkin, mutta onneks ei ollu. Tai onneks ja onneks, sit olis ainaki tietäny et mikä kroppaa riivaa. Raajat särkee ja reijällä kökkiminen vie päivästä enemmän ja enemmän aikaa. Lapal terkkui, ei kaikki veskit oo vaa reikiä, kyl tääl pönttöjäki o. :)
Toi noi, viikonloppu meni riekkuessa. Kirjoittelin jotain, copy pastaan valitut palat:
Life is natural at standard disko.
(la)
Mambo fresh. Ei ollukkaan missikisoi. Crap. Eilen tuntui Iringassa olevan muutenki kaikenlaista ohjelmaa, ainakin mainosten mukaan, mut loppuinlopuksi reitti kulki perinteitä kunnioittaen Shootersista Ruaha internationaliin. Lepposassa seurassa: Allan, George ja Andrew.
-Allan: reipas parikymppinen, aluperin Ruandasta oleva jannu. Skarppi, ko harppi. Reissannu pohjoisesta, Keniasta, Tansaniaan. Iringassa työskenteli jossain paperikaupassa huoneensa eteen. Kysyi randomina eräältä suomalaiselta rouvalta (Riitalta, hänestäkin joskus ehkä lisää..), notta jeesaatko elämässä? Riittahan jeesas ja nyt Allanin koulunkäyntiä sponsoroi joku oululainen ukkokerho. Allan suunnittelee aloittavansa Tumainilla journalismin opinnot ens vuonna.
-George: Omituisesti Woody Allenia muistuttava levykauppias. 27 ja juuri aloittanut Tumainilla lakiopinnot. Skarppi ko mikä, täynnä ajatuksia ja uskomaton luottamus tulevaisuuteen. Georgen faija kuoli muutamia vuosia sitten ja siitä lähtien George on kerännyt massia yliopistoa varten ja elättänyt perheensä. Vapaa-ajalla soittaa dj-keikkoja omalla soundsysteemillä. Tuntee varmasti jokaisen Iringasta.
-Andrew: Peik tutustutti meikäläisen tähän ”a.k.a husband of every woman in the world, exept your mother:iin” Nii.. heh, a.k.a on kova juttu täällä. Jokaisella on pseudonyymi ja Andrew kutsuu itseään tuoksi. Joka tapauksessa: Andrew paiskii hommia erään hotellin alakerrassa sijaitsevassa nettikahvilassa. Vapaa-ajallaan muusikko. Sain muutamia sen biisejä, eikä ne ollu kauheen hyvii... Mut mukava jannu, opiskelee kovasti nyt espanjaa ja sillä on kauhiat panojutut!
Näitten jamppojen kanssa on siis tullu pyörittyä. Eilen Ruahassa Geroge esitteli jonkun rastafarin, kuulemma kuuluisa raga-bongoflava artisti. Paiskasin kättä ja totesin päässäni, et joo joo. Mitä muka joku isokin starba tekis Iringassa. Mieli muuttui, ko heitettiin rapalaa ja pöydässä kävi kissoja ja kolleja hakee tält jannult nimmareita ja taputtelee selkään. Tänään ois kai tarkotus mennä Georgen tykön turisee ja tekee jotai pöperöö.. paas kattoo.
Arki koitti. Yhteydet Tumainilla tökkii pahasti. Verkkokursseja pitäis duunailla Diakkiin, mut sisäisille sivuille pääseminen ei onnistu, Juttuja pitäis lähetellä, mut gmaili ilmottaa kymmenen minuutin ruksuttamisen jälkeen, et voivoi, viestisi meni reisille. Lauantain kävin kaupungil koittaa nettikahvilast, mut pränikkä ulkonen muisti ei oikeen sovellu paikallisiin myllyihin. Windowsilla tuntuu olevan ongelmia pohtiessaan, et mikäs tää tällanen usb 2.0 on. Piru, kyl sen pitäis toimii, vaik nopeus on eri. Langatonta ei oo missään kahvilassa, et vois ottaa oman läppärin. Noh, koitan setviä tässä. Luulis ny saavan informaation kulkemaan...
Ei kai täs kummempii. Arki on lepposaa. Aamulla kuidut weetabikseista ja tuhdit sumpit kasin maissa. Reippailu päätielle, josta dalladalla. (muut Diran Tumainilaiset menee aamulla pirssillä á 2000tsh, meikäläinen ottaa dösän 250tsh) Oon jo hienosti oppinu ottaa Kilolon dösän, joka menee Tumainille päin, mut sit pitää kävellä hiuka. Yliopistolla hääräilen aika sivarina: istuskelen studiossa ja annan opiskelijoiden puuhailla laitteiden kanssa. Jeesaan, jos niil on kysyttävää. Iltapäiväst on yks luento. Ei niit enää pitäny olla, mut Juliuksella on joku palaveri, ni lupasin hoitaa. Melkeen ollaan jo alotettu pienryhmissä, mut porukan organisointi tuntuu menevän afrikalaiseen tyyliin: verkkaisesti.
CIMO:kin rupes kuulemma kyselee kursseista. Aloitin antropologian (turismin?) puolella ”People & Culture in Africa”-kurssin. Pari kertaa luennolle osallistuneena, voin vain sanoa, että mielenkiintoiselta tuntuu. Ei pelkästään opetus, vaan opiskelukulttuuri täällä.
Viikonloppu meni riekkuessa. Lauantai hengailtiin tän raga-artistin, a.k.a Squeeserin kanssa. Kutsu tuli Dariin kattoo niitte studioo. Puheissa on Georgen kanssa säätää bileet parin viikon päästä. Lepposaa menoa. Lauantain rupes Ruaha internationalissa mzungujen määrä tökkii. Olin kyllä aika jurrisakin. :) Näin saksalaisen vapaaehtoisflikan istuvan yksin ja ajattelin herrasmiehenä mennä esitelemmään itseni ja turisemaan. Vastauksesi sain, että: It seems, that I don't understand anything what you are saying...” Oli siis aika lähteä himaan. Konyagi, petollinen keitto.
_____________________________
Siinä parhaat palat, säännöllisen epäsäännöllisessä järjestyksessä.
Joo, eiköhän ole pare, et lähen kämpille lepään. Viime yön kuumehoureiset unet eivät paljoa lepoa suoneet. Laitoin uusii kuvii ja Ostin TODELLA käheet kengät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti