Sunnuntain raukeus blokkaa tehokkaasti viikonlopun sumussa takaraivoon iskeneet kirkkaat oivallukset ja pohdinnat. Olo on raukea ja jäykkä. Laazy sunday.
Eilen vuokrattiin fillarit ja sotkettiin parin kymmenen kilsan päähän Isimilan kivikautiseen ”kylään.” Ei siellä mitään kylää ollut, mutta massiivinen kokoelma kivikautisia työkaluja ja yksi esiin kaivettu asumus. Mesta oli kaikin puolin uskomaton ja hyvien kuvien ottaminen lähes mahdotonta. Koitin kuitenkin. Joitain napsuja löytyy galleriasta. Parin kuukauden fillaroimattomuuden jälkeen, tollanen viidenkympin lenkki tekee aika gutaa pakaroille...
Kameran kanssa meinas käydä vahinko. En tiedä mitä vakuutusyhtiö mahtaa sanoa munaonnettomuudesta... Perjantaina käytiin Andresin kanssa kaupungilla säätää fillareita ja hakee torilta hullu kasa pöperöä ym. sälää. Kämpille päästyä kassista valui limaisaa hyhmää ja pokkari oli kuorrutettu munalla. Ekan se ei toiminu ollenkaa, kuivuttuaan käynnistyi ja nyt sain jopa siirrettyä kuvat koneelle. Hyvä laite.
Niin, rakastuin fillariin jonka vuokrasin. Matalarunkoinen karvalakki maastopyörä. Takajarru brittiläisittäin(?) vasemmalla ja normaalia leveämpi satula. Täytyy viikolla mennä hieroo kauppoja mankelin vuokraamisesta loppuajaksi. Juuri saapuneet tanskalaiset tytöt ostivat fillarit. 6 viikkoa, 100 000tsh. Ei tuu kauppoi. Kyse ei ole rahasta vaan periaatteesta. Perjantaina torilla, joka kojussa tuntui olevan valkonaama hinnat. Joka paikassa yritetään nyhtää vähintään muutama satanen enemmän normaalista hinnasta. Isommissa ostoksissa vielä enemmän. International Bank Of Mzungus.
Eilen Ruaha Internationalissa omat oppilaat yrittivät nyhtää multa bisseä. Välillä jopa turhankin aggressiivisesti. Vaikka olen valkonaama, ei mulla oo rahaa. Paikalliset luulee, et naaman kalpeus kompensoi lompakon paksuutta. Välillä ottaa päähän. Sama juttu kun fillaroitiin kohti Isimilaa, niin jatkuvasti tien varren talojen pihoilta lapset huutavat mzungua. Lapet on ok, mut joskus esm. Tumainilla studioon tulee uus tyyppi ja oikeestaan huudahtaa, et mzungu! Pitää ottaa selvää, et miten kiswahiliksi sanotaan, ”kyllä, tiedän”, tai vastataan ”Oho, musta mies!”
Ei tän kertasessa postauksessa taida olla mitään pointtia. Eikä kai tarvitsekaan. Tämän blogin idea on jakaa ääreis subjektiivista tietoa reilun parikymppisen onnekkaan paskiaisen reissusta pieneen Tansanialaiseen kaupunkiin. Suosittelen tulee itse kattoo mestoi. Helposti tänne pääsee, mut ajan kanssa kannattaa olla liikenteessä. Ei muutamassa viikossa saa paljoa muuta kuin perus turistirysät koluttua. Tämä pulkannaru on etuoikeutetusti saanut mahdollisuuden tutustua normaaliin ikäisteni arkeen. Ihmissuhteisiin, työhön, opiskeluun, haaveisiin ja pelkoihin. Toivottavasti oikeudenmukaisuus voittaa ja näilläkin tyypeillä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus nähdä muutakin kuin kaunis, vuorien ympäröimä kotikaupunkinsa.
Ei arki täällä kauhesti eroa. Vaihtoehtoja on vain vähemmän ja uhrauksia perheen sekä ystävien eteen tehdään epäröimättä. Tyypit on samanlaisia: bimboja kissoja, viileitä ja etäisiä kaunottaria, bodattuja jäkkäreitä, pilviveikko hippejä, hikareita ja jos minkälaisia mönkijöitä. Ihanko missä tahansa muuallakin.
Jenkkitäti kappale: Juotettiin sille eilen hieman Konyagia yllättävän lepposan illallisen jälkeen. Oli btw hyvä rafla. Oikeaa pihviä en vieläkään saanut, sellaista ollaan hetki etsitty. Niin, vähitellen aletaan tulla tädin kaa toimeen. Molemmin puoleinen vittuilu on aikamoista, mutta yhteinen sävel on löytynyt. Silti, ei yhtään haittaa, et se on ens viikon Arushassa tekee tutkimusta. Poa.
Tipuin eilen kadulla roska-/vesikuiluun, ko oltiin menossa raflaan. Selvinpäin kaiken lisäksi. Juuri saapuneet tanskalaiset flikat olivat ekaa kertaa messissä. Hävetti. Tai ei oikeestaan. Ensivaikutelmaa ei tehdä toiste. Ukemi kuiluun, kraka kaulassa ja uudet sklobot jalassa. Ketterästi ylös ja kuin tekisin sitä päivittäin. ”You look like Charlie Chaplin.” Asante. Tattis.
****
Maanantai koitti. Ei mulla oo oikeestaan mitään sanottavaa. Arki on arkea. Radio Helsinki soi, biitttejä diilataan studioon, haastattelut käydään läpi ja elämä maistuu mangolta. Iltapäivällä täytynee hakea fillari. Ei kai muuta. Terkkuja! Poa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti