Tai no, on tässä vielä viitisen viikkoa jäljellä, mut nyt kun lopunajan merkit alkavat hiljalleen nousta, niin kotiinpaluu alkaa olla tosiasia. Yksi syy tunnelmaan on suunnitelmien teko. Ajan loppuessa kesken on pakko tehdä hieman priorisointia, notta mitäs kaikea täällä vielä voisi puuhastella.
Viisumille pitää saada jatkoa, se on varma. Jatkoajan saamiseksi on mentävä sittenkin Dariin, vaikka usea taho väitti, et jatkon saisi Iringastakin. Ei saanut. Kaupanpääle Andrésille hieman ongelmia, kun meni puhumaan ohi suunsa paikallisviranomaisille, että hän on Tumainilla opettamassa. Ei turistiviisumilla saa töitä tehdä. Palkkaa meille kummallekaan ei makseta, joten toimenpiteisin ei ryhdytty. Koko tää viisumisysteemi tuntuu hieman rahastukselta, eikä oikein ketään tunnu tietävän, et miten hommien pitäis toimia. Andrés on toistamiseen koittanut kysellä Epsanjan suurlähetystöstä neuvoa, mutta puhelimeen ei millään saada natiivia espanjalaista kertomaan miten toimia.
On lottovoitto syntyä Suomeen. Mulla on vielä kolmisen viikkoa, ennenko viisumi umpeutuu, mut laitoin muuten vaan spostia Suomen suurlähetystöön, notta miten toimia. Vastaus tuli parissa tunnissa. Hauska yhteensattuma, että Andrés on Darissa 6pvä ja meikäläinenkin siihen tähtää. Postissa ikäänkuin kutsuin meidät itsenäisyyspäivän vastaanotolle lähetystöön. Re: viesti: "Nimenne ovat listassa, tervetuloa." Tattis. Kunnon patrioottina onkin mukavaa viettää synttäreitä pitkästä aikaa muualla kuin Jyskylässä. Ei Jyväskylässä mitään vikaa ole, mutta pippalot suurlähetystössä Dar es Salaamissa... Kelpaa.
Omana suunnitelmana on lähteä ens viikonloppuna etelään, Mbeyaan katsastaa paikalliset vuoret, kraaterit ja kuumat lähteet. Lake Malawin rannalle en varmastikaan ehdi, sillä juna Mbeyasta Dariin lähtee keskiviikko iltapäivänä ja saapuu torstaina perille. Luultavasti. Junayhtiön nettisivut ovat olleet alhaalla kuulemma viime keväästä. Joka tapauksessa, junalla Mbeysta Dariin. Darissa viikonloppu ja sitten parin viikon lopputiristys Tumainilla ennen joulua.
Jouluksi kutsuttiin Moshiiin, mut se ei oo varmaa. Varmaa on, et allekirjoittaneen vuosi vaihtuu Zanzibarilla. POA!
Sit himaan ja arkeen. Keskelle tammikuuta. Hauska yhteensattuma on myös se, että Tumainin vaiharit saapuu samana päivänä ko meikäläine. Laitoin niille viestiä, et sopii kysyä mitä tahansa. Kulttuurishokki on luultavasti moinen. Pitkät kalsarit, pipo, tumput, villasukat... Muistaakseni, kun Suomessa yritettiin valmentaa kenialaisista juoksijoista hiihtäjiä, ni niiden varpaankynnet irtosivat kylmyydessä. Eräs toisen vuositason opiskelija on käynyt Saksassa poikaystävänsä kanssa, eikä yksinkertaisesti voinut mennä ulos, ko oli niin kylmä. Saksassa. Paas kattoo kuin käy.
Omalla kohdalla ei kotivisiitti kauaa kestä, sillä paluuviikonlopun jälkeen alkaa kuukauden harjoittelu Radio Helsingissä. Tuntuu oudolta, että tiedän lähes tarkalleen mitä tulevien kolmen kuukauden aikana tule tapahtumaan. Ihan jees.
Ei vieläkään sada. On todella kuuma. Anrewn sanoin: I'm sweating like a pregnant nun.
Kuvia jälleen torpattu. ->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti